Maailmanpyörässä

Pääsin tänä syksynä vihdoin kokeilemaan, millaista on työskennellä kaupan kassalla. Ensimmäisen kunnon työvuoroni sain lähelle joulua päästen kokemaan loppuviikon ostosruuhkan kassan toiselta puolelta. Joulun ruuhkassa on monissa kaupoissa joulukiireapulaisia töissä, joten oma kokemuksen puutteeni ei ole tähän aikaan aivan tavatonta. Onnekseni päivä, johon työvuoroni osui, ei ollut vielä se kiireisin. Se oli esimakua pahimpaan ruuhkaan ja joulutunnelmaan. Odotin kuitenkin kireän kiireilmapiirin olevan jo nyt läsnä, mutta sain yllättyä positiivisesti. Päivä oli itselleni stressipiikki, mutta koko päivän oli helppo painaa silti hymyssä suin. Haluan jakaa tänään muutamia oivalluksiani tuolta päivältä, sekä muutaman ohjeen, joilla jouluostokset voivat hoitua mukavammin. Hyväntuuliset ihmiset tuovat työpäivään todella paljon positiivista energiaa ja virtaa. Ihaninta oli, kun ihmiset kertoivat joulusuunnitelmistaan tai ostoksistaan ja avasivat minulle mahdollisuuden keskustella

Olen jo todella moneen kertaan kuullut sen hämmentävän tosiasian, että joskus lapsuudessamme olemme leikkineet viimeisen kerran tietämättä, että se on viimeinen. Mitä sen jälkeen tapahtui? Muutuimmeko teineiksi vain yhdessä yössä vai muuttuvatko leikit pikkuhiljaa nuoruuden sekoiluiksi? Samaan tapaan myös monet lapsuuden kaverimme jäävät taaksemme. Mennään eri kouluihin, kiinnostutaan eri asioista tai vain unohdetaan. Kuinka monta ystävyyttä onkaan päättynyt ihan vain huomaamattani. Huomaan yhä useammin ajattelevani ihmisiä, jotka joskus olivat tärkeässä osassa elämääni. Osan kuulumisia näen yhä sosiaalisen median kautta tai kuulen yhteisiltä tutuiltamme, mutta yllättävän monesta en tiedä mitään. Ovatko he edes elossa? Toivottavasti heillä on kaikki hyvin. Miltäköhän tuntuisi kohdata joku lapsuuden ajan parhaista ystävistä sattumalta ja istua hetkeksi muistelemaan vanhoja ja vaihtamaan kuulumisia? Kuinka paljon olisimme muuttuneet ja olisiko meillä enää mitään yhteistä? Ehkä kasv

Kotini viimeinen heikko kohta oli olohuoneeni, jonka saaminen valmiiksi venyi pitkään. Se oli muutoksista varmaan pienin, sillä vaikka huonekaluista osa vaihtui, niiden paikat säilyivät entisellään. Siirsin kuitenkin olohuoneeseen roinaa pois muiden huoneiden tieltä, joten se kertyi melkoiseksi kaaospesäkkeeksi. Toisaalta se oli jo melko sotkuinen ennen muutosta. Ennen muutoksia olohuoneessa oli isäni kanssa rakennettu kaksikerroksinen häkki pupuille, valtava musta tv-taso ja musta LACK-sohvapöytä. TV-tason vaihdoin jo keväällä, sillä aiempi kuului exälleni ja halusin siitä nopeasti eroon. Sen tilalle etsin tovin sopivaa tasoa, kunnes keksin perinteisen tason sijaan hankkia KALLAX hyllyn tv-tasokseni. Halusin alun perin vaalean hyllyn, mutta koska tahtomani väri oli loppunut, ostin mustan ja lisäsin siihen väriä vaaleilla koreilla. Sohvapöytää en aiemmin ollut edes vaihtamassa, mutta kun IKEAN aleosastolla minua odotti ihailemani FJÄLLBÖ-sohvapöytä, en voinut jättää sitä kauppaan.

Vaatekoko on vain numero. Se on terveyden mittarina vielä huomattavasti heikompi kuin painoindeksi, joka sekään ei ole läheskään täydellinen. Kuitenkin arvioimme jatkuvasti itseämme sen kautta ja unohdamme kaikki merkittävät seikat. Vaatekoosta tulee helposti osa identiteettiä ja sen muuttuminen voi tuntua maailman lopulta, vaikka koko itsessään ei ole sama kaikissa liikkeissä. Muistin tämän aiheen tärkeyden katsoessani erään kehopositiivisen kauneus tubettajan videota, jossa hänen s-kokoinen ystävänsä oli mukana. Kommenttikenttä oli täynnä valitusta, ettei kaveri ollut oikeasti s-kokoa, sillä hän oli isompi kuin joku kommentoijista. Koko keskustelu oli aivan typerä ja hämmentävän röyhkeä. Eri maissa koot menevät eri tavalla, se on ensimmäinen asia, joka tulee muistaa katsoessaan videoita aiheesta. Sen jälkeen tulevat muut tärkeät seikat. Ensimmäinen asia on sellainen, jonka tajuamiseen minulla meni 22 vuotta. Ymmärsin sen siis vasta viime keväänä. Pidempi ihminen, joka on ko

Ennen kuin paneudun aiheeseen tarkemmin tahdon selventää, etten otsikollani väitä ajan olevan asia, jota ei voisi mitata. Tarkoitan aikaa käsitteenä, kun mitataan, paljonko eri ihmisillä on aikaa tehdä jotakin. Ehtimistä voi mitata tunneilla jossain määrin, mutta siihen liittyy myös monta muuta tekijää. Jokainen meistä elää elämäänsä eri tahdilla. Toiset tarvitsevat aamulla heräämiseen enemmän aikaa kuin toiset. Toisilla kestää yhden tehtävän tekemisessä enemmän kuin toisilla. Jos itse teen koulutehtävän tunnissa, en voi sanoa toiselle ihmiselle, että hän saa sen tehtyä samassa ajassa. Samaan tapaan emme voi määrittää, että koska samalla tehtävämäärällä ehdimme tehdä paljon muutakin, ehtisi joku toinen samaan. Sen lisäksi, että tahti vaihtelee eri ihmisten välillä, vaihtelee se myös itsellämme eri tehtävien ja ajankohtien välillä. Tehokkaimpina tunteina saattaa saada vaikka mitä aikaiseksi, sillä aivot ovat tehokkaimmillaan, mutta muulloin ajatukset liikkuvat hitaammin. Myös osaa

Kotiprojektini keskellä jouduin sijoittamaan pupujen aitauksen hetkellisesti työhuoneeseeni, joka toimii myös kuntoilutilanani. Tämä hetkellinen tilanne on kuitenkin kestänyt jo melkein pari kuukautta, joten inspiroivaa tilaa kuntoilurytmini palauttamiseen ei ole ollut pitkään aikaan. Tämä tietysti heijastuu vahvasti hyvinvointiini. Minä olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat inspiroivan tilan kuntoiluun. Kuulun myös siihen ryhmään, jolle hyvät treenivaatteet ovat tärkeä motivaattori. Siksi koitan aina saada puitteeni kuntoon saadakseni myös itse treeniin rytmiä ja energiaa. Se ei ole huono asia, sillä se myös kannustaa hyvän ympäristön ylläpitämiseen. Olohuone-projektini jumitettua jo useamman viikon, tuli lopulta itselleni pieni inspiraatio kuntoiluun. Sen myötä sain myös motivaatiopotkun kotini siivoamiseen. Huomasin itsevarmuuteni laskeneen ja ulkonäköpaineideni kasvaneen ihan vain sen vuoksi, että kehoni tuntui heikommalta. Painoni tai ulkonäköni eivät vaikuttaneet tähän

Tähän postaukseen olen koonnut 4 vinkkiä, joiden avulla voit säästää rahaa ja luontoa joulun aikana. Olen aina pitänyt käsin tekemisestä, enkä ole koskaan opiskelun yhteydessä ollut taloudellisesti sellaisessa asemassa, ettei säästäminen olisi jatkuvasti ajatuksissani. Nämä vinkkini ovat siis vuosien varrella kertyneitä valintoja, joihin liittyy erilaisia taustoja. Toivottavasti sinullekin löytyy jokin mieluisa uusi tapa. Tänä vuonna päätin tilata Yves Rocherilta monivuotisen joulukalenterin, sillä se oli söpön näköinen. Tämä valinta oli osittain edullisempi vaihtoehto kalliin erikoisjoulukalenterin tilalle, mutta samalla se oli yksi ainoista teoistani tällä listalla, jonka kohdalla aktiivisesti mietin luonnon säästämistä. Sen avulla voin tulevinakin vuosina täyttää kalenterin herkuilla ja esineillä joita minulla jo on tai joita varmasti tulen käyttämään. Kestokalenterit eivät ideana ole mitenkään uusi juttu, mutta ajatus kalenterin täyttämisestä itselleen voi olla nihkeä ja hi