Mitäköhän sinulle kuuluu?

Olen jo todella moneen kertaan kuullut sen hämmentävän tosiasian, että joskus lapsuudessamme olemme leikkineet viimeisen kerran tietämättä, että se on viimeinen. Mitä sen jälkeen tapahtui? Muutuimmeko teineiksi vain yhdessä yössä vai muuttuvatko leikit pikkuhiljaa nuoruuden sekoiluiksi?

Samaan tapaan myös monet lapsuuden kaverimme jäävät taaksemme. Mennään eri kouluihin, kiinnostutaan eri asioista tai vain unohdetaan. Kuinka monta ystävyyttä onkaan päättynyt ihan vain huomaamattani.

Huomaan yhä useammin ajattelevani ihmisiä, jotka joskus olivat tärkeässä osassa elämääni. Osan kuulumisia näen yhä sosiaalisen median kautta tai kuulen yhteisiltä tutuiltamme, mutta yllättävän monesta en tiedä mitään. Ovatko he edes elossa? Toivottavasti heillä on kaikki hyvin.

Miltäköhän tuntuisi kohdata joku lapsuuden ajan parhaista ystävistä sattumalta ja istua hetkeksi muistelemaan vanhoja ja vaihtamaan kuulumisia? Kuinka paljon olisimme muuttuneet ja olisiko meillä enää mitään yhteistä? Ehkä kasvoimme erillemme ja nyt aikuisina olisimme jälleen samalla aaltopituudella.

Olen erityisherkkä ekstrovertti. Minussa on siis kaksi piirrettä jotka sotivat keskenään. Kaipaan seuraa, mutta tarvitsen myös paljon omaa rauhaani. Parin yönkin reissu muiden kanssa voi saada mieleni stressaantuneeksi. Tämän vuoksi olen myös omaa hölmöyttäni ja väsymystäni menettänyt monta ystävää.

Vaikka toisinaan kadun sitä, etten yrittänyt tarpeeksi, en kuitenkaan usko, että sitä on syytä katua. Jokaisella ystävällä on kuitenkin tärkeä rooli elämämme jossain vaiheessa, eikä kaveruuden liekin hiipuminen tarkoita, ettei noita hyviä hetkiä ole ollut.

Vaikka toisinaan harmittaa, ettei ystävyys ole jatkunut, olen kuitenkin kiitollinen jokaiselle ihmiselle, joka on oman aikansa ollut elämässäni. Ei ole edes exää, jonka aika olisi ollut turhaa. Toki joskus aikaa on mennyt hukkaan, kun oikeasta liittymästä ei uskalleta poistua ja jäädään yrittämään vielä viidennen kerran.

Ensimmäisestä oikealta näyttävästä liittymästäkään ei kuitenkaan kannata poistua, sillä sen jälkeen voi olla vuorossa suunnan korjaus. Olipa kyse mistä tahansa ihmissuhteesta. Tai uudelta tieltä ei ehkä edes ole silloin enää paluuta.

Kaikille vanhoille ystävilleni, kavereilleni ja hyvänpäivän tutuilleni tahdon sanoa kiitos. Kiitos kun kuljitte kanssani sen tärkeän hetken, olipa se sitten yksi ilta tai muutama vuosi.