Maailmanpyörässä

Olin alakoulussa, kun ensimmäistä kertaa olin asuntomessuilla niin, että muistaisin sen. Tuolloin oli todella kuuma ja meinasin saada lämpöhalvauksen. Sen jälkeen olen messuilla käynyt ainakin kahdesti eri elämänvaiheissa. Tänä vuonna oli edessä ensimmäinen kertani niin, että katsoin taloja vakavasti haaveillen siitä, millaisen talon joskus itse rakentaisin. Samalla sain myös pari ideaa siihen, miten voisin nykyistä asuntoani ehostaa, nyt kun putkiremppakin on paketissa. Asuntomessuissa merkittävintä ei kuitenkaan ollut muuttunut elämäntilanteeni, vaan messujen sijainti. Sain nimittäin nauttia messukesästä omassa kotikaupungissani ja kyllähän sitä tuli ainakin viidesti alueella käytyä vapaa-ajalla. Tänä vuonna messutalot olivat mielestäni kiinnostavampia kuin aiemmin erilaisuutensa vuoksi. Oli minitaloja, vanhusasumista, kaupungin vuokra-asuntoja, korjausrakentamista ja sitten tietty perinteiset omakotitalot. Minitalot olivat oma suosikkini, mutta tykkäsin myös Aito-kodi

Blogini on kohta vuoden vanha ja vuodessa on ehtinyt tapahtua todella paljon. Elämäni on muuttunut valtavasti, minä itse olen muuttunut ihmisenä ja blogini on sen keskellä hukannut suuntansa. Mietin hetken, että mitä ihmettä teen kaikille kesken jääneille ideoilleni. Niille juttusarjoille, joihin palaaminen nyt tuntuu mahdottomalta. Niinpä päätin aloittaa nollasta. Ainakin melkein. En koita väkisin jatkaa juttuja, joiden suunnan hukkasin tai jonka osalta inspiraationi katosi. Annan niiden jäädä julkisiksi, mutta bloggaamisen näkökulmasta otan sen otteen, kuin olisin taas lähtöpisteessä. Joten tänä syksynä blogissa budjetoidaan, sisustetaan ja unelmoidaan. Aloitin keväällä juttusarjani opiskelijabudjetilla elämisestä. Tai no tein sille johdannon saamatta ikinä lisää sisältöä. Nyt keskityn kirjoittamaan sen osat loppuun. Johdannon voit lukea tästä juttusarjan ensimmäistä osaa odotellessasi. Noin vuosi sitten aloitin blogini ja sen yhtenä ensimmäisistä juttusarjoistani kirjoitin un

Juhannus teki tuloaan ja sain vihdoin tutkintopaperit kouraani. Ajattelin, että nyt ehdin hyvin keskittymään blogiini taas paremmin. Kävi päinvastoin. Työpäivät siirtyivät joustavasta työajasta kiinteään 10-18 työaikaan ja putkiremontti sen kuin kiihtyi. Yllättäen se pieni aika, jota jäi, meni puhtaasti akkujen lataamiseen. Menin ihan jumiin ja leikkasin sosiaalisen median jotakuinkin kokonaan irti elämästäni hetkellisesti Instagramin storyjen päivittämistä lukuun ottamatta. Siinä kohtaa, kun tajusin, ettei energiani vain riitä tähän, en enää saanut aikaiseksi edes julkaista mitään ilmoitusta asiasta. Täydellinen hetkellinen hälläväliä ote teki hyvää. Keskittyessäni 100% remontista selviämiseen ja töissä muuttuvien palikoiden kanssa toimimiseen sain myös pidettyä pääni kasassa yllättävän hyvin. Pari kertaa kävin hermoromahduksen partaalla, mutta kun astelen upouuteen kylpyhuoneeseeni, tuntuu se kaikki vaivan arvoiselta. Juhlimme 27.7. valmistumistani vihdoin virallisesti. Siihen a