Maailmanpyörässä

Kesä 2019 pyöri perheessämme hyvin vahvasti talohaaveiden ympärillä. Veljeni perheineen etsi taloa ja me otimme kaiken irti Kouvolan asuntomessuista. Jossakin kohtaa päätin antaa yhden suurimmista unelmistani viedä ja päätin katsoa tonttimarkkinoita huvin vuoksi. Jo vuosia olen tiennyt, että tahdon rakentaa taloni joen varrelle.Olin myös jonkin aikaa haaveillut tietystä alueesta, jolta tontin löytäminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Mutta siinä se olikin. Tontti, joka oli täydellisellä sijainnilla unelmapaikassani. Minun mielessäni tämä oli hyvä juttu, ainakin tontteja on alueelta mahdollista saada. Ja kuka tietää, ehkä paikka olisi vapaa vielä muutaman vuoden päästä. Unelmointi vei meidät vanhempieni kanssa tontin laidalle. Ihan siis muuten vaan, olihan se jännä nähdä paikka. Tuossa kohtaa tuli kasa asioita, jotka tontissa olivat vikana. Minä tein niistä mielessäni isompia, sillä sijainti oli vain ihana, enkä tahtonut ajatella sitä, miten en voi tätä p

Seurattuani paljon etenkin kotikaupunkiani koskevaa keskustelua, olen huomannut miten ihmiset tykkäävät heittää kiviä rattaisiin keskustelussa. Syy on usein joko vaikutustaitojen puutteellisuus tai välinpitämättömyys. Kun asiat eivät suju, on helppo kääntyä somen puoleen ja valittaa jokaisesta pikkukivestä kengässä. Syyllistyn tähän itsekin. Tästä syntyy kuitenkin valtava ongelma. Pikkukivet vyöryvät suurempien tielle ja sulkevat näkyvyyden merkittäviltä asioilta. Joskus ne saavat isommat kivet näyttämään pienemmiltä tai luovat harhakuvan, ettei suurempaa ongelmaa ole olemassakaan. Sen lisäksi että pikkuasioihin takertuminen voi saada meidät unohtamaan suuremman ongelman, se vaikuttaa myös meihin itseemme negatiivisesti. Sen sijaan, että koittaisimme ratkaista ongelmaa, heittelemme niitä pienempiä kiviä muiden niskaan. Pikkukivet ovat usein palasia isommista lohkareesta. Niiden ratkaisut ovat suurempien kysymysten takana. Siksi on tärkeää keskittyä siihen, miksi tämä ongel

Olen elänyt vuosia taloudessa, jossa jokainen hankinta on suoraan pois ruoka-budjetistani. Jos tarvitsin pyykinpesuainetta, niin se on suoraan pois ruoka-budjetista. Ja sellaista elämä on monelle opiskelijalle. Aloittaessani opintoni korkeakoulussa elin lähinnä nuudeleilla. Tuolloin halusin osallistua opiskelijatapahtumiin ja saada muuten kokemuksia, jotka vaativat rahallista panosta. Myöhemmin painotin ruokaa enemmän, mutta vasta viime kesänä tunsin aidosti voivani syödä, mitä haluan. Lohta, lihaa ja erilaisia vegaanisia vaihtoehtoja. Yksi kalliimpi ruokaostos ei enää vienyt koko kuukauden talouttani vararikkoon. Nyt, kun olen tottunut uuteen elintasooni mietin, selviäisinkö edelleen entisellä budjetillani. Niinpä päätin koittaa elää 5 päivää kymmenellä eurolla. Opiskeluaikoinani vihasin sitä, miten ihmiset väittivät terveellisen ruuan olevan halpaa. Ymmärrän, että siltä se tuntuu jos muutenkin käyttää ruokaan yli 30 euroa viikossa, mutta elintason ollessa paketillinen nu

Remontoitua kylpyhuonettani elävöittävät eloisat kalusteet ja yhtenäiset tekstiilivalinnat tarkkaan mietityn laatoituksen lisäksi. Laattojen lisäksi uutta on naulakko ja vessanpönttö. Amme hankittiin 2017, kun muutimme asuntoon alunperin. Samalla vaihdettiin peilikaappi, allaskaappi ja lavuaari. Allaskaapit olivat ennen remonttia puunväriset, mutta remontin yhteydessä ne maalattiin. Samalla peilikaappi koki pienen kavennuksen. Maalausoperaatio ei mennyt ihan putkeen. Ensin koitimme tummalla lakalla, joka osoittautui virheeksi. Lakka kuoriutui kuin käärmeen nahka kuivuttuaan. Sen jälkeen päätimme vaihtaa maaliin. Maalin ostossa kävi se perinteinen kommunikaatiovirhe. Isäni ehti maalin ostaa, ennen kuin äitini kanssa ehdimme kissaa sanoa, olettaen, että haluamme saman sävyisen maalin kuin lakan. Ei, ei haluttu. Koitimme hyväksyä maalin sävyn, mutta se muuttui yhä vaikeammaksi kun huomasimme, että se muistuttaa häiritsevän paljon kakkaa. Se oli aika surkuhupa