Koko on vain numero

Vaatekoko on vain numero. Se on terveyden mittarina vielä huomattavasti heikompi kuin painoindeksi, joka sekään ei ole läheskään täydellinen. Kuitenkin arvioimme jatkuvasti itseämme sen kautta ja unohdamme kaikki merkittävät seikat. Vaatekoosta tulee helposti osa identiteettiä ja sen muuttuminen voi tuntua maailman lopulta, vaikka koko itsessään ei ole sama kaikissa liikkeissä.

Muistin tämän aiheen tärkeyden katsoessani erään kehopositiivisen kauneus tubettajan videota, jossa hänen s-kokoinen ystävänsä oli mukana. Kommenttikenttä oli täynnä valitusta, ettei kaveri ollut oikeasti s-kokoa, sillä hän oli isompi kuin joku kommentoijista. Koko keskustelu oli aivan typerä ja hämmentävän röyhkeä. Eri maissa koot menevät eri tavalla, se on ensimmäinen asia, joka tulee muistaa katsoessaan videoita aiheesta. Sen jälkeen tulevat muut tärkeät seikat.

Ensimmäinen asia on sellainen, jonka tajuamiseen minulla meni 22 vuotta. Ymmärsin sen siis vasta viime keväänä. Pidempi ihminen, joka on kokoa L voi olla mittasuhteiltaan saman kokoinen kuin lyhyempi, joka on kokoa M tai jopa S. Toisin kuin painoindeksissä, vaatekoossa pituudella ei ole suoraa yhteyttä mihinkään. Tämän lisäksi luontainen kehonrakenteemme vaikuttaa vaatekokoomme. Kahdella ihmisellä, joilla on sama painoindeksi voi siis olla monta kokoa eroa vaatekoossaan.

Minä olen pienimmilläni ollut kokoa M. Siis silloin, kun en syönyt kunnolla ja liikuin todella paljon. Painoni ei tuolloin tippunut kuin ihannepainooni, mutta kehonrakenteeni vuoksi olin pienempi kuin minulle olisi ollut ihanteellista. Enkä väitä, että olisin tällä hetkellä ihanne koossani, mutta tiedostan myös, ettei ole yhtä universaalia ihanne kokoa. Päädyn sen kokoiseksi terveellisillä elämäntavoilla, oli se mikä tahansa.

Koot vaihtelevat maittain, liikkeittäin ja myös vaatekappaleitten välillä. Olen joskus kyennyt käyttämään koon 40 tai jopa jossain tapauksessa 38 housuja, mutta pääosin alakroppani koko on aina 42. Vaikka nytkin alan mahtua koon 38 paitoihin, ei alakroppani koko ole kutistunut melkein ollenkaan. 42 on kuitenkin itselleni lähes poikkeuksetta sopiva, mutta silti joskus vastaani tulee yksittäisiä vaatteita, joista koko 42 ei mahdu edes kokonaan päälleni. Viimeisimmät farkkuni olivat samaa mallia, mutta eri materiaalia, joten niissäkin ostin eri kokoiset pelkästään materiaalieron vuoksi.

Kehopositiivisuuden myötä en enää välitä vaatteen koko numerosta paljoakaan. Se on vain numero. Huomaan kuitenkin aina fukseille haalareita myydessäni, kuinka iso asia se monille nuorille on. Muistan itsekin pitäneeni kokoa osana identiteettiäni, mutta koitan nykyään muistuttaa myös muita siitä, että se on vain numero.

Opiskelijahaalareiden tulee olla hieman isot, ei tyköistuvat. Lisäksi niissä kannattaa olla hieman kasvuvaraa (terveisin, ostin pari kokoa liian isot ja jossain välissä ne jäivät hetkeksi melkein pieniksi). Siitä huolimatta moni tuntuu valitsevan hieman turhan napakan haalarin, numero mielessään. En tosin tuomitse sitä, itsekin ajattelin kuitenkin ennen niin ja tiedän, että siitä ajatuksesta on vaikea päästä irti.

Vaatekoot voivat olla musertavia toisinaan. Muistan monesti tunteneeni oloni todella ahdistuneeksi sovituskopissa, kun sopivan kokoista vaatetta ei löydykään tai oikeaksi luulemani koko ei sovi. Etenkin viimeiset pari vuotta ovat olleet kauheita itselleni, enkä ole nauttinut vaatteiden ostamisesta lainkaan. Kun opin irtautumaan kokoidentiteetistä aloin tuntea oloni vihdoin tyytyväisemmäksi. En enää sovita vaatteita itku kurkussa, vaan koen vain huvittavana täysin väärän kokoisen vaatteen.

Vaikka olenkin jo melkein sinut vaate kokoni kanssa, tunnen oloni toisinaan edelleen kurjaksi. En usko, että on edes mahdollista päästä näistä ajatuksista kokonaan eroon. Eivätkä ne yksittäisinä huonoina päivinä siellä täällä vaikuta hallitsevasti. Olen esimerkiksi nyt noin viikon ollut pienessä kehokriisissä, mutta tänään peiliin katsoessani totesin, ettei minussa mitään vikaa ole.

Vaatekokoon liittyen on tärkeää muistaa luopua pienistä vaatteista. Kävin kesällä vaatekaappini läpi heittäen jätesäkkiin kaikki liian pienet vaatteet. Vielä en kaikista raaskinut luopua, joten lähetin ne vanhemmilleni säilöön. Voin luopua niistä myöhemmin, tai ottaa osan takaisin käyttöön, jos joskus olenkin sopivissa mitoissa. Ne eivät kuitenkaan ole enää muistuttamassa minua päivästä toiseen siitä, että olen lihonut. Tai syyllistämässä niin, että ottaisin epäterveellisiä keinoja käyttööni laihtuakseni.

Liian pieneksi jääneet vaatteet voivat joskus muistuttaa myös siitä, että elintavat ovat menneet huonompaan suuntaan. Silloin vaatteen voi laittaa syrjään ja keskittyä hyvinvointiinsa. Laihduttaminen ei ole ratkaisu. Laihtuminen tapahtuu luonnostaan terveellisillä valinnoilla, jos sen on tarkoitus tapahtua. Ja voi myös olla, että elämässäsi on ollut vaikeampi ajanjakso, sairastelua tai muuta painoosi vaikuttavaa. Se on osa elämää, eikä mitään sen vakavampaa.

Oikean kokoiset vaatteet tuntuvat paremmilta ja tekevät sen vuoksi olon itsevarmemmaksi. Vaikka kirpaisisi ostaa vaate koon suurempana, kuin normaalisti hankkisit sen, et tule katsomaan koko lappua jatkuvasti. Sen sijaan tulet tuntemaan, miltä vaate päälläsi tuntuu. Jos vain koon vuoksi valitset turhan pienen vaatteen, se tulee muistuttamaan koostaan aina.

Usein iso painon pudotus johtaa myös vastakkaiseen tilanteeseen. Unohtuu, että nythän sopiikin pienemmät vaatteet tai pienempi koko voi tuntua ahdistavalta sen vuoksi, että se muistuttaa ajasta, kun kyseinen koko ei mahtunut. Silloin kannattaa vain rohkeasti kokeilla pienempää kokoa ja muistaa, ettei yksi vaate kerro mitään.

Elämäntapojen muutoksen myötä tuleva painon pudotus on siitä haastava, ettei välttämättä edes huomaa, kun täytyisi ostaa pienempiä vaatteita. Osteltuani paljon vaatteita netin alennusmyynneistä syksyllä huomasin muutamaan otteeseen aivoni olleen hieman jäljessä. Ennen kilpirauhaslääkitystä koon XL paita saattoi olla ihan sopiva, mutta nykyään se on lähes poikkeuksetta aivan turhan iso. Ei siis ihme, että yksi ostamani paita ei istunut millään järkevästi. Toisaalta kokojen vaihtelun vuoksi se olisi voinut silti olla ihan sopiva.

Seuraavan kerran ostaessasi vaatteita toivon sinun muistavan, ettei koosta tarvitse stressata. Keskity valitsemaan vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä ja ovat myös omaan silmääsi kivan näköisiä. Vaatteiden ei tarvitse miellyttää muita, eikä niissä lue isoin kirjaimin kokoa. Kukaan ei tiedä, onko koko 38 vai 42. Ja vaikka he tietäisivät, ei se kerro mitään. Koko on vain numero, hyvinvointi on se, jolla on merkitystä.