Koti-ikävä kotona

Heinäkuun alkupuolella raahauduin ensimmäisten iltakuuteen jatkuvien työpäivieni jälkeen kotiini väsyksissä. Kotona minua odotti remonttihäly ja kapeat käytävät tavarakasojen keskellä.

Siinä kaaoksen keskellä mieleeni useasti nousi vain toive siitä, että pääsisin vihdoin kotiin. Kotiin, jossa vessa toimii asunnossani ja huoneiden lattioilla on vain omaa sotkuani.

Nyt olen vihdoin kotona ja kävellessäni uuteen kylpyhuoneeseeni mietin vain, että kyllä se oli sen arvoista.

Putkiremonteista erityisen pitkiä ja raskaita tekevät yleensä kylpyhuoneremontit. Melkein kaksi kuukautta elin niin, ettei kylpyhuoneessani ollut mitään. Suurimmaksi osaksi keittiössäni virtasi onneksi vesi.

Mutta tämä ensimmäinen iso remonttini oli myös sellainen, johon sain vaikuttaa aika paljon. Ihan en vapaita käsiä saanut laattojen valintaan, mutta riitti, että hyväksytin ideani vanhemmillani.

Siitä syntyi kylpyhuone joka näyttää juuri omaltani. Kylpyhuone, joka tuntuu erityiseltä.

Kylpyhuoneremontin käytännön puoleen en itse vaikuttanut kauheasti. Sen sijaan keskityin olohuoneeni sisustukseen kasailemalla uusia IKEA-kalusteita ja tuunaamalla yhden kaapin. Ennen remonttia olin jo pistänyt huoneen muuten uuteen järjestykseen.

Olohuone, josta kirjoitin vuodenvaihteessa, on saanut uuden paljon paremman ilmeen pienillä muutoksilla. Kylpyhuone, jonka joskus tuunasin jonkun toisen kanssa sai maistaa lekaa ja tilalle nousi minun ikioma kylpyhuoneeni.

Nyt kotini on kokenut loppuun sen mylläyksen, joka teki siitä minun kotini meidän kotimme sijaan.

Vuosi sitten kirjoitin kotiprojektistani Rakas kotini -sarjassa. Tuolloin kävin muutoksia läpi huone kerrallaan, mutta tällä kertaa aion kertoa tarkemmin yksityiskohdista. Aloitetaan matka kuitenkin kylpyhuoneesta.