Vihreät ystäväni
Minä olen viherpeukalon vastakohta. Vaikka kuinka hyvin seuraisin ohjeita, en vain meinaa millään pärjätä kasvien kanssa. Olen siis se tyyppi, joka saa kaktuksenkin kuolemaan. Mutta kaikesta huolimatta rakastan huonekasveja.
Kesällä 2018 hankin kolme uutta huonekasvia, joista yksi on edelleen reippaana voimissaan. Tuo yksi on todennäköisesti viirivehka. Totuushan on siis se, etten todellakaan muista kaikkien kasvieni lajikkeita, joten olen aika pitkälti googlen varassa niistä puhuessani.
Viirivehka on osoittautunut täydelliseksi kasviksi minulle. Se on jo kerran käynyt kuoleman rajalla, mutta selvinnyt nuukahtamisestaan voittajan elkein. Viime kesänä ehdin siirtää sen jo uuteen suurempaan ruukkuunkin.
Ensimmäinen selvinnyt viherkasvini osoitti minulle, että jopa minun olemattomalla viherpeukalollani on mahdollista selvitä huonekasvien kanssa. Yksi kolmesta oli ensimmäiselle kierrokselle ihan hyväksyttävä tulos.
Viime keväänä äitienpäivän kukkakauppareissulla kohtasin toisen murattini. Aiempi oli kokenut ankean kohtalon, mutta tahdoin antaa lajikkeelle uuden mahdollisuuden. Etenkin kun pikkukaverilla oli hintaa vain pari euroa.
Vähän myöhemmin keväällä päätin poiketa naapuriini kukkakauppaan ja hankkia yhden kasvin lisää. Samaisesta kaupasta ostin aikanani myös viirivehkani. Tällä kertaa mukaani tarttui jokin palmu, tarkemmin ehkä kultapalmu.
Kummatkin kasvikaverukset ovat pärjänneet hyvin toistaiseksi, mutta niiden ensimmäinen talvi paljastaakin vasta kynsiään.
Kaupasta ostamani kasvit saivat kevään lopulla kaverikseen pari uutta kasvia. Tällä kertaa kyseessä oli muista kasveista jaetut yksilöt.
Minun osaamiseni kasvien jakamisesta saatika alusta asti kasvattamisesta on olematon. Ymmärrän kuitenkin sen verran, että isommasta otetaan jokin osa / sen juuresta taimi, josta uusi kasvi kasvaa.
Isäni on onneksi vähän näppärämpi kasvien kanssa, joten hän jakoi minulle pari kokeilukappaletta. Koska nämä pääsivät luokseni vasta loppukesästä toipuillessaan muutoksesta, ei kumpikaan ehtinyt kasvaa suuremmaksi vielä minun hoidossani.
Toinen muuttajista on peikonlehti, jonka sielunelämä on minulle edelleen valtava mysteeri. En minä kuitenkaan sitä kuolemaan ole tainnut vielä saada. Toisen sen kanssa luokseni muuttaneen kasvin nimi on minulle mysteeri. Tämä jälkimmäinen muuttaja pudotti yllättäen kaikki lehtensä, mutta se saattaa olla jokin talvijuttu.
Viherkasvit tuovat kerrostaloasuntoon ihanasti vehreyttä. Niiden hoitaminen on myös hauskaa puuhaa, joskin minulla on tapana kiintyä kasveihinkin vähän turhan lujasti.
Huoneilman puhdistajina vihreät kaverit ovat myös käytännöllinen osa sisustusta. Niin ja onneksi niistä osa selviää vähän osaamattomammankin viherpeukalon hoivassa.
⏪ Tavaran paljouden hallinta
Kesällä 2018 hankin kolme uutta huonekasvia, joista yksi on edelleen reippaana voimissaan. Tuo yksi on todennäköisesti viirivehka. Totuushan on siis se, etten todellakaan muista kaikkien kasvieni lajikkeita, joten olen aika pitkälti googlen varassa niistä puhuessani.
Viirivehka on osoittautunut täydelliseksi kasviksi minulle. Se on jo kerran käynyt kuoleman rajalla, mutta selvinnyt nuukahtamisestaan voittajan elkein. Viime kesänä ehdin siirtää sen jo uuteen suurempaan ruukkuunkin.
Ensimmäinen selvinnyt viherkasvini osoitti minulle, että jopa minun olemattomalla viherpeukalollani on mahdollista selvitä huonekasvien kanssa. Yksi kolmesta oli ensimmäiselle kierrokselle ihan hyväksyttävä tulos.
Viime keväänä äitienpäivän kukkakauppareissulla kohtasin toisen murattini. Aiempi oli kokenut ankean kohtalon, mutta tahdoin antaa lajikkeelle uuden mahdollisuuden. Etenkin kun pikkukaverilla oli hintaa vain pari euroa.
Vähän myöhemmin keväällä päätin poiketa naapuriini kukkakauppaan ja hankkia yhden kasvin lisää. Samaisesta kaupasta ostin aikanani myös viirivehkani. Tällä kertaa mukaani tarttui jokin palmu, tarkemmin ehkä kultapalmu.
Kummatkin kasvikaverukset ovat pärjänneet hyvin toistaiseksi, mutta niiden ensimmäinen talvi paljastaakin vasta kynsiään.
Kaupasta ostamani kasvit saivat kevään lopulla kaverikseen pari uutta kasvia. Tällä kertaa kyseessä oli muista kasveista jaetut yksilöt.
Minun osaamiseni kasvien jakamisesta saatika alusta asti kasvattamisesta on olematon. Ymmärrän kuitenkin sen verran, että isommasta otetaan jokin osa / sen juuresta taimi, josta uusi kasvi kasvaa.
Isäni on onneksi vähän näppärämpi kasvien kanssa, joten hän jakoi minulle pari kokeilukappaletta. Koska nämä pääsivät luokseni vasta loppukesästä toipuillessaan muutoksesta, ei kumpikaan ehtinyt kasvaa suuremmaksi vielä minun hoidossani.
Toinen muuttajista on peikonlehti, jonka sielunelämä on minulle edelleen valtava mysteeri. En minä kuitenkaan sitä kuolemaan ole tainnut vielä saada. Toisen sen kanssa luokseni muuttaneen kasvin nimi on minulle mysteeri. Tämä jälkimmäinen muuttaja pudotti yllättäen kaikki lehtensä, mutta se saattaa olla jokin talvijuttu.
Viherkasvit tuovat kerrostaloasuntoon ihanasti vehreyttä. Niiden hoitaminen on myös hauskaa puuhaa, joskin minulla on tapana kiintyä kasveihinkin vähän turhan lujasti.
Huoneilman puhdistajina vihreät kaverit ovat myös käytännöllinen osa sisustusta. Niin ja onneksi niistä osa selviää vähän osaamattomammankin viherpeukalon hoivassa.
Kokeile kultaköynnöstä, se on helppojen huonekasvien aatelia. :) Vihreys tuo kyllä hyvää fiilistä kotiin. Itse en osaisi ilman kasveja olla. Harmillisesti mulla ei vaan oo tilaa sille määrälle, jonka haluaisin. :D
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Pitää pitää se mielessä seuraavia kasveja ostellessa! Mulla on vielä haaste noiden elossa pitämisessä, niin toistaiseksi ei onneksi ole tilasta puute, mutta onhan toi vähän sellanen innostus joka lähtee nopeasti lapasesta :D
Poista