Mihin katosin?
Juhannus teki tuloaan ja sain vihdoin tutkintopaperit kouraani. Ajattelin, että nyt ehdin hyvin keskittymään blogiini taas paremmin. Kävi päinvastoin. Työpäivät siirtyivät joustavasta työajasta kiinteään 10-18 työaikaan ja putkiremontti sen kuin kiihtyi. Yllättäen se pieni aika, jota jäi, meni puhtaasti akkujen lataamiseen.
Menin ihan jumiin ja leikkasin sosiaalisen median jotakuinkin kokonaan irti elämästäni hetkellisesti Instagramin storyjen päivittämistä lukuun ottamatta. Siinä kohtaa, kun tajusin, ettei energiani vain riitä tähän, en enää saanut aikaiseksi edes julkaista mitään ilmoitusta asiasta.
Täydellinen hetkellinen hälläväliä ote teki hyvää. Keskittyessäni 100% remontista selviämiseen ja töissä muuttuvien palikoiden kanssa toimimiseen sain myös pidettyä pääni kasassa yllättävän hyvin. Pari kertaa kävin hermoromahduksen partaalla, mutta kun astelen upouuteen kylpyhuoneeseeni, tuntuu se kaikki vaivan arvoiselta.
Juhlimme 27.7. valmistumistani vihdoin virallisesti. Siihen asti kylppäriremontti oli vahvasti läsnä asunnossani, vaikka vessanpöntön sainkin käyttööni jo edeltävänä lauantaina. Vielä perjantaina ennen juhlia siivoilut jatkuivat keskellä yötä.
Palatessani töihin juhlien jälkeisenä tiistaina oli minulla messuvuoro, jota seurasi keskiviikkona aivan käsittämätön väsymys. Se kaikki patoutunut stressi alkoi purkautua vihdoinkin kunnolla jättäen jälkeensä vain rättiväsyneen ihmisen.
Kun hetken mietin tätä kaikkea, tajuan olevani ensimmäistä kertaa elämässäni aivan vapaa. Ensimmäistä kertaa syksyllä minua ei odota koulunpenkki, vaan avoin tie. Sitä avointa tietä voi kutsua myös työttömyydeksi, mutta olen myös aika iloinen siitä. Olen ensimmäistä kertaa työtön niin, ettei työn hakuani rajoita muu kuin omat kriteerini.
Koitan nyt pikkuhiljaa palata kunnon blogi-rytmiin ja herätellä sosiaalisen median profiilejani eloon. En kuitenkaan tahdo ottaa mitään paineita vielä, sillä syksyllä minulla on aikaa myös blogilleni yllin kyllin.
Kiitos ja anteeksi. Olen vihdoin kotona ja valmiina bloggaamaan!
Menin ihan jumiin ja leikkasin sosiaalisen median jotakuinkin kokonaan irti elämästäni hetkellisesti Instagramin storyjen päivittämistä lukuun ottamatta. Siinä kohtaa, kun tajusin, ettei energiani vain riitä tähän, en enää saanut aikaiseksi edes julkaista mitään ilmoitusta asiasta.
Täydellinen hetkellinen hälläväliä ote teki hyvää. Keskittyessäni 100% remontista selviämiseen ja töissä muuttuvien palikoiden kanssa toimimiseen sain myös pidettyä pääni kasassa yllättävän hyvin. Pari kertaa kävin hermoromahduksen partaalla, mutta kun astelen upouuteen kylpyhuoneeseeni, tuntuu se kaikki vaivan arvoiselta.
Juhlimme 27.7. valmistumistani vihdoin virallisesti. Siihen asti kylppäriremontti oli vahvasti läsnä asunnossani, vaikka vessanpöntön sainkin käyttööni jo edeltävänä lauantaina. Vielä perjantaina ennen juhlia siivoilut jatkuivat keskellä yötä.
Palatessani töihin juhlien jälkeisenä tiistaina oli minulla messuvuoro, jota seurasi keskiviikkona aivan käsittämätön väsymys. Se kaikki patoutunut stressi alkoi purkautua vihdoinkin kunnolla jättäen jälkeensä vain rättiväsyneen ihmisen.
Kun hetken mietin tätä kaikkea, tajuan olevani ensimmäistä kertaa elämässäni aivan vapaa. Ensimmäistä kertaa syksyllä minua ei odota koulunpenkki, vaan avoin tie. Sitä avointa tietä voi kutsua myös työttömyydeksi, mutta olen myös aika iloinen siitä. Olen ensimmäistä kertaa työtön niin, ettei työn hakuani rajoita muu kuin omat kriteerini.
Koitan nyt pikkuhiljaa palata kunnon blogi-rytmiin ja herätellä sosiaalisen median profiilejani eloon. En kuitenkaan tahdo ottaa mitään paineita vielä, sillä syksyllä minulla on aikaa myös blogilleni yllin kyllin.
Kiitos ja anteeksi. Olen vihdoin kotona ja valmiina bloggaamaan!
🤗🥰
VastaaPoista