Asuntomessuja ja talohaaveita

Olin alakoulussa, kun ensimmäistä kertaa olin asuntomessuilla niin, että muistaisin sen. Tuolloin oli todella kuuma ja meinasin saada lämpöhalvauksen.

Sen jälkeen olen messuilla käynyt ainakin kahdesti eri elämänvaiheissa. Tänä vuonna oli edessä ensimmäinen kertani niin, että katsoin taloja vakavasti haaveillen siitä, millaisen talon joskus itse rakentaisin.

Samalla sain myös pari ideaa siihen, miten voisin nykyistä asuntoani ehostaa, nyt kun putkiremppakin on paketissa.


Asuntomessuissa merkittävintä ei kuitenkaan ollut muuttunut elämäntilanteeni, vaan messujen sijainti. Sain nimittäin nauttia messukesästä omassa kotikaupungissani ja kyllähän sitä tuli ainakin viidesti alueella käytyä vapaa-ajalla.

Tänä vuonna messutalot olivat mielestäni kiinnostavampia kuin aiemmin erilaisuutensa vuoksi. Oli minitaloja, vanhusasumista, kaupungin vuokra-asuntoja, korjausrakentamista ja sitten tietty perinteiset omakotitalot.


Minitalot olivat oma suosikkini, mutta tykkäsin myös Aito-kodin aidoista materiaaleista ja muista ratkaisuista. Virkkulankylän sisustus vei taas jalat altani ihanilla Vallilan kuoseilla.

Jäin kaipaamaan eniten avoimempia rakennusratkaisuja. Monissa taloissa tuntui olevan paljon käytäviä ja muutamaa pientä kahden kerroksen avotilaa lukuunottamatta missään ei ollut kunnon parvityyppistä yläkertaa, jollaisesta itse haaveilen.

Toivon kyllä todella, että jatkossa näemme enemmän korjausrakennuskohteita ja minitaloja tulevilla messuilla.


Asuntomessuille oli myynnissä myös koko kesän kattavia passeja, mutta itse sain työni puolesta nauttia messuista. Toisaalta sen vastapainona oli klo 10-18 työpäivät, jotka kävivät yllättävän raskaiksi.

Oli kuitenkin hienoa saada tehdä töitä matkailun parissa messukesänä. Tuntui, kun koko Kouvola olisi vähän herännyt eloon, siis vielä enemmän kuin kesällä yleensä.

Ehdittiin siinä katsoa pari keikkaakin ja nähdä joka ikinen kohde. Jalatkin selvisivät paremmin, kun ei tarvinnut kaikkea talsia läpi yhdessä päivässä.


Olen pyöritellyt ajatuksia talon rakentamisesta vuosia. Tarkemmin mietin asiaa ensimmäistä kertaa varmaan ammattikoulussa, mutta vasta viime aikoina olen alkanut pohtia sitä ihan vakavasti.

Olen ihminen, jolla on huomattavasti hankaluuksia päätöksenteossa. Ihminen, joka miettii ja vertailee monta päivää yhtä tietokoneen osaa ennen ostamista.

Jos joskus viiden vuoden päästä voisin jo käytännössä päästä urakan pariin, niin mahdollisimman moni päätös pitäisi siihen mennessä olla tehtynä ja sulateltuna. Eihän se kiva ole, jos rakentaminen venyy siksi, kun jokin merkittävä ratkaisu alkaa mietityttää.

Onhan se myös säästämisen kannalta tärkeää, sillä ainakin itse motivoidun paljon paremmin, jos tiedän, mihin rahani ovat menossa. Suunnittelemalla kokonaisuutta tarkkaan ajoissa ehdin myös mitoittaa budjettini rauhassa.


Mitä sinä pidit Kouvolan asuntomessuista?

Kommentit

Joko olet lukenut nämä?

Ulkopuolisuuden tunnelukko

Johdanto tunnelukkoihin

Koko on vain numero