Kehopositiivisuus ja lihavuuden ihannointi

Ennen kuin käyn kirjoittamaan tarkemmin kehopositiivisuuden yksittäisistä osa-alueista, minun pitää selventää kehopositiivisuutta hieman. Jos et vielä ole lukenut aiempaa kirjoitustani aiheesta Rakas minä -juttusarjassa, suosittelen aloittamaan siitä.

Kehopositiivisuuden suurin kritiikki on ajatus siitä, että se kannustaa ihmisiä epäterveellisiin elämäntapoihin ja ihannoi lihavuutta. Tässä menee kuitenkin kaksi ajatusta sekaisin keskenään. Kehopositiivisuuden ydinhän on siinä, että jokainen vartalo on arvokas ja omaa kehoaan tulee kunnioittaa. Yhden vartalotyypin nostaminen jalustalle on siis päinvastainen ilmiö.

On ymmärrettävää, että termi sekoitetaan usein tähän ilmiöön. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kauneusihanteet johtavat usein juuri lihavuuden halveksuntaan, josta pitäisi päästä eroon. Kehopositiivisuutta tarvitsevat kuitenkin kaikki ja mitä erinäköisempiä ihmisiä aatetta on ajamassa, sen parempi. Vaikka lihavuus on erittäin halveksuttua, saamme negatiivisia kommentteja elämämme aikana myös monista muista asioista.

Oma näkökulmani aiheeseen on tietysti ylipainon näkökulmasta, sillä minulle henkilökohtaisesti se on ollut suurin ongelma. Koitan kuitenkin nostaa esille myös muita asioita, kuten luonnostaan hoikkien haukkumisen anorektikoiksi, johon pitäisi myös puuttua enemmän.

Pitäisikö kaikkien antaa siis olla sairaalloisen laihoja tai lihavia kehopositiivisuuden nimissä? Oma vastaukseni on samaan aikaan kyllä ja ei. Ongelma ei ole epäterveellisyyden esille nostaminen, vaan se, miten se tehdään. Toisen ulkonäön haukkuminen ja inhon ilmaisu ei pitäisi koskaan olla ratkaisu terveysongelmaan. Itsetunnon tuhoaminen ei auta siihen mitenkään.

Ihminen, joka ei syö tarpeeksi tai syö huomattavasti liikaa tekee näin jostain syystä. Minulle raju laihduttaminen oli pahan olon purkamista. Rankaisin itseäni voidakseni paremmin. Syöminen taas on ollut väsymyksen tuotos, kun energiatasoni on ollut jatkuvasti olematon. En usko, että kukaan syö järjetöntä määrää ilman, että lähtökohta on jokin mielenterveydellinen ongelma.

Ehkä sen sijaan, että kyseenalaistamme epäterveellisiä elämäntapoja, voisimme kyseenalaistaa niiden lähtökohtia. Onko syömisen tai syömättä jättämisen taustalla masennusta, ahdistusta tai stressiä? Voisiko näille asioille tehdä jotakin? Terve mieli on paras lähtökohta terveelle keholle, eikä se parane pelkällä fyysisellä muutoksella.

Fyysinen terveys vaikuttaa henkiseenkin, joten myös elämäntapoihin on hyvä puuttua. Puuttumisessa olisi kuitenkin tärkeää keskittyä olennaiseen, fyysiseen oloon eikä lukemiin vaa-assa. Jos keho voi hyvin, sen tuntee ennen kuin sen näkee eikä aina merkittäviä ulkoisia muutoksia tapahdu.

Ulkonäköön yhdistetään hurjasti olettamuksia. Pienikokoisen ihmisen oletetaan syövän vähän ja olevan energisempi, lihavien kuvitellaan syövän epäterveellisesti ja olevan laiskoja. Kummankin olen omassa tuttavapiirissäni todennut valheellisiksi väittämiksi. Toki joidenkin kohdalla tuo on totta, mutta ei läheskään aina.

Tulen juttusarjassa kirjoittamaan aika paljon painoon kohdistuvista paineista ja positiivisemmasta suhtautumisesta juuri ylipainoon. Kehopositiivisuus ei kuitenkaan keskity vain painoon, niin kuin eivät ulkonäköpaineetkaan. Koitan siis kirjoittaa myös muista asioista.

Askarruttaako sinua erityisesti jokin kehopositiivisuuden tai ulkonäön osa-alue, johon toivoisit minun paneutuvan? Tai onko sinulla epävarmuuksia kehosi suhteen joista tahtoisit avautua tai joihin toivoisit löytäväsi helpotusta juttusarjasta?