Arkeni työttömänä

Elokuun lopussa määräaikainen kesätyöni päättyi. En onnistunut kesällä saamaan koulupaikkaa, joten syksyllä oli edessä epämääräinen työttömyysputki. Ensimmäistä kertaa elämässäni en tiennyt yhtään, mitä on edessä. Ja rakastin sitä tunnetta.

Peruskoulun jälkeen pääsin suoraan opiskelemaan kuva-artesaaniksi. Sen jälkeen olin kesällä hetken työtön odottaessani korkeakoulujen yhteishaun tuloksia. Olin kuitenkin varma, että pääsen kouluun. Ja niinpä aloitin suoraan korkeakouluopintoni tulevana syksynä.

Tänä vuonna tiesin, etten pääse kouluun, vaikka hainkin sinne yhteishaussa. Tai no olisi se ollut tietty mahdollista, mutta mahdollisuuteni olivat olosuhteisiin nähden lähes olemattomat.

Kun yhteishaun tulokset vahvistuivat, sain selvyyden sille, että syksyllä edessäni oli aivan uudenlainen elämäntilanne. Sellainen, jolloin minulla ei ole mitään kivijalkaa arjessani. Ei töitä eikä koulua.

Olen koko elämäni opiskellut. Samalla olen tehnyt töitä vähän missä milloinkin ja ollut siinä jatkuvassa kesätyörumbassa. Olin polttanut itseni jo kerran puhki ja muuten ollut jatkuvasti lähellä rajaa.

Ehdin hädin tuskin pysähtyä kunnolla miettimään elämääni läpi. Siis miettimään, mitä oikeasti tahdon tehdä ja mitkä asiat minulle ovat tärkeimpiä. Nyt sain ihan rauhassa paneutua siihen omien projektieni ja työnhaun keskellä.

Alkusyksystä panostin blogiini ja sometukseeni enemmän. Samalla vietin enemmän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Vähän myöhemmin päätin paneutua piirustusprojekteihini tarkemmin.

Loin syksyn aikana arkirutiineja, joilla pidän huolen siitä, etten erakoidu. Projektieni osalta kalenterini on aina täynnä tehtävää. Vähän liiankin täynnä. Koko ajan on kiire, mutta samalla aina on aikaa.

Yleensä työttömyys alkaa ahdistaa minua kuukaudessa, mutta toistaiseksi minulla ei ole ollut mikään kiire työelämään. Hain alkusyksystä töitä kovalla tahdilla, ennen kuin hidastin miettiäkseni urahaaveitani uusiksi.

Vastaani tuli lopulta seinä, jossa huomasin eläväni elämääni edelleen siten, miten kuvittelen sen täytyvän mennä sen sijaan, että keskittyisin siihen, miten itse tahdon sitä elää.

Olen nyt alkanut saada vihdoin selkeyttä unelmiini ja tavoitteisiini. Sen myötä otan myös askeleita takaisin työnhaku-rumbaan, mutta täysin erilaisella näkökulmalla. En etsi sitä kautta suurta uratarinaa, vaan tukipilaria urahaaveideni saavuttamiseen.

Suomen sivistyssanakirja määrittää työn tarkoittavan jotakin (ihmisen) tietoisesti jonkin tehtävän suorittamiseen tehtävää toimintaa. Jos työstä unohdetaan palkka, niin käytännössä käytän ison osan ajastani tehden töitä tälläkin hetkellä.

Teen töitä sen eteen, että joskus se, mitä nyt teen palkatta, voisi olla tulon lähteeni. Ja yleensä käytän suuren osan vuorokaudesta sen tavoitteen saavuttamiseksi.

Loppupeleissä kelatessani omaa arvomaailmaani ja elämän haaveitani palasin takaisin siihen mielentilaan, joka minulla oli lapsena. Siihen, missä minulla on selkeä tavoite, johon olen valmis laittamaan kaikki panokseni.

Päätin lopulta haastaa aikuisuuden myötä luomani kaavat ja muistuttaa itseäni siitä, että suurin epäonnistumiseni on ollut luovuttaminen.

Olen ehkä työtön, mutta teen silti töitä enemmän ja määrätietoisemmin kuin ikinä elämässäni.