Valittaminen muutoksen esteenä

Seurattuani paljon etenkin kotikaupunkiani koskevaa keskustelua, olen huomannut miten ihmiset tykkäävät heittää kiviä rattaisiin keskustelussa. Syy on usein joko vaikutustaitojen puutteellisuus tai välinpitämättömyys.


Kun asiat eivät suju, on helppo kääntyä somen puoleen ja valittaa jokaisesta pikkukivestä kengässä. Syyllistyn tähän itsekin.

Tästä syntyy kuitenkin valtava ongelma. Pikkukivet vyöryvät suurempien tielle ja sulkevat näkyvyyden merkittäviltä asioilta. Joskus ne saavat isommat kivet näyttämään pienemmiltä tai luovat harhakuvan, ettei suurempaa ongelmaa ole olemassakaan.

Sen lisäksi että pikkuasioihin takertuminen voi saada meidät unohtamaan suuremman ongelman, se vaikuttaa myös meihin itseemme negatiivisesti. Sen sijaan, että koittaisimme ratkaista ongelmaa, heittelemme niitä pienempiä kiviä muiden niskaan.


Pikkukivet ovat usein palasia isommista lohkareesta. Niiden ratkaisut ovat suurempien kysymysten takana. Siksi on tärkeää keskittyä siihen, miksi tämä ongelma on ongelma. Onko se asia, josta ongelma on lähtöisin, vai onko lähtökohta jokin muu.

Joskus näkyvällä ongelmalla ei edes ole mitään tekemistä sen juuren kanssa. Tästä hyvä esimerkki on edeltävä asuntoni, jonka pienuus oli valtava ongelma, vaikka todellinen syy onnettomuudelleni oli huonosti toimiva parisuhde. Suurempi asunto ei ratkaisuut sitä.

Ennen kuin asioihin voi vaikuttaa kunnolla on ymmärrettävä miksi ne ovat ongelmia. Jos neuloksesta menee lanka poikki on turha paikata reikiä jos karannutta lankaa ei saa kiinni.


Jos ongelman juuri on selkeä ja siihen on ratkaisu, joka muiden pitäisi ymmärtää, täytyy osata vaikuttaa.

Vaikuttaminen lähtee kunnioituksesta ja toisen kuuntelemisesta. Sillä hetkellä kun heittää herjauksen toisen ulkonäöstä, asiasta, mielipiteestä, muusta ominaisuudesta, on jo menettänyt vaikutusvaltansa.

Jos itse saat mielipiteesi vastaukseksi jotakin tämän tyyppistä; “Oletko sä ihan ääliö, kun et kierrätä?”, “Miten tyhmä ihminen ei käytä kypärää?” tai “Mitä sä edes tästä tiedät, ethän sä ole edes opiskellut!?”, oletko valmis sisäistämään vastaajan vasta-argumentin?

Miksi toinen osapuoli tahtoisi kuunnella jotakuta, joka herjaa tai näyttää olevansa jotenkin parempi? Minä ainakin jättäydyn mieluumiin suoraan pois keskustelusta tuossa kohtaa, vaikka olisin muuten ollut valmis kuulemaan eriävän mielipiteen.

Kunnioittavan asenteen lisäksi kannattaa myös lähteä keskusteluun avoimin mielin. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä ihmisen kanssa oppiaksesi tältä jotakin. Eikä oman mielipiteen muuttaminen ole mikään häviö.


Vaikutustaitojen puutteen lisäksi yksi iso ongelma on tekemättömyys. On asioita, joihin voimme vaikuttaa konkreettisilla teoilla, mutta helposti sorrumme käyttämään vain enemmän energiaa ongelmasta tai puutteesta valittamiseen.

Hyvä esimerkki konkreettisesta ongelman ratkaisusta on se, kun sain seurata jokunen vuosi sitten sivusta, kun kylä, jossa veljeni perheineen asuu, päätti hankkia liikuntahallin. Nyt saan itsekin hyödyntää tuota hallia toisinaan käydessäni veljeni kanssa pelaamassa.

Kun itse huomasin paikallisessa toiminnassa puutteita, joiden ratkaisuun minun osaamisestani olisi apua, päätin tarjoutua auttamaan. En omaa hyvyyttäni, vaan siksi että asia häiritsi minua.

On helppo jäädä valittamaan siitä, kuin jotakin ei ole, mutta helpoin ratkaisu on ryhtyä toimeen. Näin päättäjiltä saadaan pyydettyä apua siihen, minkä ratkaiseminen vaatii lisää apua, kuten osaan liikuntahallin rahoituksesta.


Mikä asia sinua otti tänään päähän? Entä voitko tehdä sille jotakin?

Kommentit

  1. 🤗 Tänään olin keskustelussa, jossa oli tosi vaikeaa olla eri mieltä, koska "ne", toisin ajattelevat lytättiin heti avauksessa. 😝

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina harmi, kun eroavat mielipiteetkin voivat olla todella opettavaisia. Mutta onneksi omalla avoimuudella voi myös kannustaa muite hyvään keskusteluun :)

      Poista

Lähetä kommentti

Joko olet lukenut nämä?

Ulkopuolisuuden tunnelukko

Johdanto tunnelukkoihin

Koko on vain numero