Rehellisesti amk-opiskelusta

Kirjoitin keväällä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululle kaksi juttua opiskelijaelämään liittyen. Toisessa kerroin opiskelijaelämästä Kouvolassa ja toisessa opiskelijabudjetilla asumisesta.

Nuo jutut olivat osa viimeisiä opintopisteideni keräilyä ennen valmistumistani ja nyt voin todeta, että yksi unelmani toteutui kesän aikana ja olen nyt ihan oikea tradenomi.

Nyt kun olen saanut vähän etäisyyttä siihen stressipesäkkeeseen, jonka opiskelu aiheutti, voin muistella opiskelua lämmöllä. Sain paljon hienoja kokemuksia ja eväitä työelämääni ja opin valtavasti myös itsestäni.

Ennen noita hyviä juttuja tahdon kuitenkin nopeasti kirjoittaa niistä negatiivisista asioista. Kesän aikana sain lukea paljon keskustelua siitä, miten opiskelijat itse aiheuttavat omat stressinsä ja miten naurettavaa oli toive opiskelijoiden kesälomasta.

Minä vedin itseni aivan piippuun opinnoissani jotakuinkin vuosittain. Elin jatkuvassa rahattomuudessa, vaikka budjetoin ja käytin rahaa fiksummin kuin moni muu. Osa valtavasta stressistä oli toki itse aiheutettua, mutta suurelle osalle en mahtanut mitään.

Jossakin keskustelussa sanottiin, että ei tarvitse hikettää itseään puhki opinnoissa. En tiedä kuinka vieraantunut asian kommentoija opiskelusta oli ja miksi hän kuvittelee ihmisten opiskelevan. (Vinkki: sitä kutsutaan ihan syystäkin opiskeluksi)

Opiskelussa pelkkä läpi pääseminen voi vaatia paljon työtä. Toisaalta joskus se on helppoa, kurssista riippuen. Kun keväälle osuu kolme projektikurssia samaan aikaan ja siihen päälle armoton työnhaku, niin vahvempikin pää alkaa hajoilla.

Työn määrä ei kuitenkaan usein ollut se syy, miksi voin pahoin. Ja silloin, kun se oli, niin kieltämättä aiheutin siitä osan itse. Mutta niistä kiireistä en kadu yhtäkään jälkikäteen.

Sen sijaan kadun sitä, etten hankkinut itseäni tilanteeseen, jossa olisin ollut toimeentulotuen varassa. Se olisi ainakin ratkaissut yhden suurimmista stressin lähteistä, rahahuolet.

Vaikka vaikeaa oli ja selviäminen välillä hilkulla, niin olen todella ylpeä itsestäni. Kasasin itseni uudelleen ja uudelleen sieltä pohjalta ja kerrytin paletin loistavia kokemuksia.

Aloittaessani viimeisen lukuvuoteni syksyllä 2018 katsoin opintojeni etenemistä epätoivoisesti. Minulla oli jotakuinkin 110 opintopistettä, vähän päälle. Silti sain vuodessa loput 100 kasaan.

Iso osa viimeisistä opintopisteistäni tuli keskeneräisistä kursseista ja hyväksiluvuista, mutta oltuani välissä aivan voimaton koulun suhteen, vaati sekin melkoista sinnikkyyttä. Etenkin,kun suurin osa tehtävistä oli kotona koneen äärellä naputtelua, eikä luennoilla istumista.

Vaikka opiskelu vei minut läpi helvetin toistuvasti, niin en aio kokonaan matkaani lopettaa tähän. Pidän opiskelusta, joten tahdon kokeilla sitä seuraavaksi rennommalla otteella ja hakea opiskelemaan XAMK:n monimuodon puolelle.

Tiedän nyt, mitä virheitä minun tulee välttää ja mihin panostaa. Tiedän omat rajani ja heikkouteni todella hyvin ja olen saanut käydä kovan koulun ajanhallinnan taitojen kehittämiseen.

Kiitos XAMK ja opiskelutoverini kaikesta. Nyt nautin hetken siitä, ettei minulla ole yhtään keskeneräistä kurssia tai opintopistettä hankittavana. Mutta ehkä tapaamme jälleen samoissa merkeissä hieman myöhemmin.