Maailmanpyörässä

Tällä hetkellä elämässäni on kolme merkittävää projektia. Kärjessä näistä ovat juuri nyt valmistuminen ja kouluun hakeminen, jotka kaikki syövät energiaa samasta purkista. Ja kuten aikani ja energiani, ei myöskään motivaationi ole rajaton. Jos ei ole aikaa kunnolla paneutua on vaikea motivoitua. Päätin jo muutama kuukausi sitten laittaa blogini tauolle kevään aikana keskittyäkseni opintoihini ja nyt kun kesä on jo nurkan takana, on aika ottaa tuo pitkään suunniteltu aikalisä. Mitä vähemmän minulla on ollut aikaa kirjoittamiselle, sitä vähemmän se myös motivoi minua. Pelkästään sekin on syy ottaa aikalisä ja tarkastella kokonaisuutta hetken etäämmältä. Olen nyt kevään ajan ollut tyytymätön juttuihin. Mielestäni taso ei ole erityisesti kärsinyt, mutta samalla se ei ole ollut myöskään sellainen, josta olisin erityisen ylpeä. Kun kirjoittaminen on ollut suorittamista, se on varmasti heijastunut myös sisältöön. Vaikka unelmani ja tavoitteeni ovat vuoden aikana muuttuneet, on blogini...

Opiskelijabudjetti on hyvä termi kuvaamaan todella tiukalla budjetilla elämistä, sillä tukiviidakossa lainaa välttelevä opiskelija on heikoilla. Tässä juttusarjassa jaan siis säästövinkkejäni, joita olen kerryttänyt nyt noin 7 vuotta. Ollessani 16 vuotias muutin ammattikoulun asuntolaan. Vaikka vanhempani rahoittivatkin elämäni, oli minulla silti selkeä summa rahaa käytettävissäni ruokaan ja muihin elämän menoihin. Lisää rahaa pyysin toisinaan erikoistilanteisiin, kuten päästäkseni johonkin tapahtumaan. Täysin omilleni päädyin kuitenkin vasta 19 vuotiaana valmistuttuani ollen hetken työttömänä. Työttömyyteni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä sain kaverini kautta tiedon mahdollisesta kesätyöstä ja sen jälkeen yhteishaun tulokset johtivat takaisin opiskelijaelämään. Ensimmäisen puoli vuotta välttelin lainaa elämällä säästöilläni, jotka sisälsivät kesätöistä jääneet rahat, sekä valmistujaislahjarahojani. Opintotukeni asumistukineen ei kuitenkaan kattanut vuokraanikaan kokonaa...

Jos et ole vielä lukenut Tunnelukkoni-sarjan johdantoa , suosittelen vilkaisemaan sen, ennen kuin luet tätä pidemmälle. Tunnevajeen lukko kuvataan Kimmo Takasen kirjassa lyhyesti sanoilla “kukaan ei oikeasti välitä minusta”. Haluan nyt käsitellä tätä lukkoa tarkemmin, sillä omalla kohdallani moni asia on muuttunut tämän lukon osalta. Etenkin se, että olen alkanut aidosti välittää itse itsestäni. Lisäksi tahdon puhua eräästä oppimastani asiasta, joka voi liittyä lukon kuvauksen ensimmäiseen lauseeseen: “Tunnet jääväsi jotain vaille parisuhteessasi”. Tästä lukosta itseäni kuvaa se osa, jossa kuvataan itse tunnevajetta. Kun olen saanut elämääni paljon kavereita, tunnen silti jääväni jotain vaille ystävyyssuhteissani. Hyvät perhesuhteet, mutta samalla olen ulkopuolinen. Ja parisuhteeni ovat aina tuntuneet vajavaisilta. Nämä ovat kaikki asioita, jotka liittyvät tunnevajeeseen, mutta joista mikään ei ehkä johdu siitä. Kun tarkastelen lukkoa kasvettuani ja opittuani itsestäni paljon,...