Kehopositiivisuus ja painonpudotus

Päätin lakata keskittymästä painooni viime keväänä samalla, kun aloitin tieni kehopositiivisempaan elämään. Halusin keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin sekoittamatta siihen tarvetta laihduttaa, sillä laihduttamalla en koskaan ole saavuttanut terveellisiä elämäntapoja.

Kun tässä kuussa kuukautiseni olivat yli kaksi viikkoa myöhässä ja niiden alettua kiinnitin niihin erityisen paljon huomiota, aloin pohtia gynekologilla käyntiä. Niinpä päätin hetken mielijohteesta kaivaa vaakani lavuaarin alta nähdäkseni vähän, mikä tilanne numeroissa on. Ihan vain, jotta tietäisin millainen puhuttelu siitä nousisi lääkärin vastaanotolla. Ja ennen kaikkea saadakseni jotain konkreettista millä vastata keskusteluun.

Tiesin kyllä, että painoni oli hieman tippunut, mutta koska pääpainoni on ollut hyvinvoinnissa ja siinä, että olen hyvä juuri näin, en odottanut muutoksen olevan kovinkaan suuri. Tuijotin jännityksellä vaa’an numeroita, koska ne nousevat yli 80 kilon? Mutta ne eivät nousseet. Lukema jäi vain muutaman kilon päähän siitä, mitä se oli kolme vuotta sitten. Painoni oli pudonnut 10 kiloa viime kerrasta (eli noin puolessa vuodessa) ilman, että olin sitä koittanut pudottaa.

Lääkäriasioiden lisäksi tahdoin tietää painoni voidakseni puhua kehopositiivisuuden vaikutuksesta siihen niin, että minulla on jotain konkreettista näyttöä asiasta. Eli tarvitseeko painoa pudottaa, vai riittäisikö kuitenkin se, että syö pikkuhiljaa vähän terveellisemmin ja liikkuu enemmän, ilman mitään paineita?

Totta kai terveellisempiin elämäntapoihin pyrkiessäni olen koko ajan hieman toivonut myös vaatekokoni pienenevän. Samalla olen kuitenkin oppinut olemaan sinut sen kanssa. Minua ei hävetä sanoa, että en ikimaailmassa mahtuisi alle koon 42 housuihin. Tai kertoa jos joudunkin ostamaan jonkin paidan koossa XL, vaikka yleensä L tai jopa M olisi sopiva. Se on vain numero.

Totuus on koko ajan ollut se, että muuttaessani elämäntapojani painoni tulee tippumaan. Se ei kuitenkaan ole syy miksi muutan niitä. Elämäntapojen muuttaminen hyvinvoinnin vuoksi eroaa laihduttamisesta monella tapaa. Ennen kaikkea se kannustaa aidosti terveellisempiin valintoihin.

Jos vaaka olisi näyttänyt saman tuloksen kuin puolivuotta sitten, olisin ollut harmissani, mutta se ei olisi vaikuttanut elämäntapamuutokseeni. Jos näin olisi käynyt samalla, kun tarkoituksenani olisi ollut vain pudottaa painoani, olisin lähtenyt toteuttamaan muutosta rankemmin tai heittänyt sen suoraan romukoppaan.

Loppupeleissä painokin on vain numero vaa’assa. Se kertoo hyvin vähän kokonaiskuvasta. Olisin voinut tiputtaa sitä syömällä vähemmän, mutta edelleen epäterveellisesti. Olisin voinut myös syödä aivan liian vähän niin, etten saisi läheskään kaikkea tarvitsemaani, kuten vitamiineja, ruokavaliostani. Olisin voinut elää edelleen jatkuvassa nestehukassa, tai treenata kroppaani koko ajan äärirajoille.

Tärkeää ei ole paino, vaan hyvinvointi. Eilen syödessäni liikaa roskaruokaa tiesin sen vaikuttavan negatiivisesti olooni. Toissa päivänä syödessäni lohta ja kasviksia, tiesin sen vaikuttavan puolestaan positiivisesti. Koitan keskittyä näihin oloihin, mikä ruoka saa minut voimaan hyvin, ja mikä huonosti?

Minulle on tärkeää myös se, että peiliin katsoessani en katso työn alla olevaa projektia, vaan kroppaa joka on hyvä juuri näin. En etsi vikoja, joita voisin korjata tavalla tai toisella, joskus terveellisemmillä ja joskus vain epäterveellisemmillä valinnoilla. Voin hyvin, kun riitän itselleni juuri näin ja voin vielä paremmin, kun valitsen herkutteluun karkin sijaan hedelmiä.

Se, että riittää itselleen sellaisenaan ei sulje pois terveellisempiä valintoja. Eikä se, ettei riitä, johdata aina terveellisyyteen. Kun painosta tulee pakkomielle, lentää terveellisyys usein roskikseen. Terveellisyys on prosessi, joka ei katoa, vaikka välillä menisi viikko tai kaksikin epäterveellisemmin. Sen jälkeen on helppo palata samalle reitille, sillä mitään ei ole menetetty.

Jos nyt lihoisinkin seuraavan parin kuukauden aikana puolet painostani takaisin, olisin varmasti jälleen harmissani. Mutta samalla voin todeta, että mitä siitä? Harmillista, mutta se ei tarkoita, että olisin epäonnistunut. Se ei myöskään välttämättä tarkoita, että olisin ottanut takapakkia terveellisemmissä valinnoissa, painon nousu kun voi johtua lukuisista muistakin syistä. En siis antaisi sen vaikuttaa elämäntapamuutokseeni.

En aio kaivaa vaakaa taas toviin esille. Ehkä joskus tarkistan tilanteen, mutta aikaisintaan muutaman kuukauden päästä. En aio katsoa, sitä vaikka mieleni tekisi, sillä en tahdo sen vaikuttavan valintoihini. Niin pitkälle kuin olenkin päässyt kehopositiivisemmassa minäkuvassa, kummittelee pelko laihdutuskeskeisyydestä yhä mielessäni.

Mikä laihduttamisessa sitten niin pelottaa? Se, että terveyteni kustannuksella pienennän jälleen ruuan määrän minimiin tai oksennan, kun luulen syöneeni liikaa. Se, että seuraavalla kerralla en asu ystävieni kanssa, jotka tulevat ajoissa väliin. Se, että unohdan syödä terveellisesti kehoni hyvinvoinnin takia.

Paino ei ole terveyden itseisarvo eikä terveellisempien valintojen tulisi lähteä siitä, vaan fyysisestä hyvinvoinnista. Jos itse kamppailet yli- tai alipainon kanssa, kannustan sinua keskittymään siihen, mistä tunnet fyysisesti voivasi paremmin. Kehosi kertoo mitä se tarvitsee, sinun täytyy vain oppia tulkitsemaan ja kuuntelemaan sitä tarkasti.