Jos aina olisi hauskaa

Kesän päättyessä moni vuodenaikaa rakastava alkaa jo haaveilla seuraavasta vuodesta. Itse ihastelen onnessani syksyä, sillä kesä on minulle vuodenajoista se vähiten mieluisa. Olen kuitenkin yksi harvoista, joten ajattelin kirjoittaa teille muille pienen muistutuksen siitä, miksi jokapäiväinen kesä ei välttämättä olisi mukava.

Meillä on elämässämme monia kohokohtia. Joulut, syntymäpäivät ja muut juhlat ovat monille tällaisia, etenkin lapsena. Voi kuinka lapsena joskus mietinkään, että voisipa joka päivä olla joulu. Kasvaessani tietenkin ymmärsin, ettei niin voisi olla.

Näistä ajankohdista maagisia, hauskoja ja erityisiä tekee se, ettei niitä aina ole. Ne ovat kohokohtia. Tämä on myös yksi suomen kesän taika. Kun sää muuttuu ankeammaksi ja kylmemmäksi suureksi osaksi vuotta, on kesä kuin pitkä joulu. Ja siihen usein sisältyy hurja määrä erityistä tekemistä.

Onnellisuus on samanlainen erityinen asia, jonka taika katoaa, jos joskus aurinkoa ei peitä sadepilvi. Jos onni olisi tasainen olotila, voisiko enää sanoa olevansa onnellinen? Tuntuisiko se enää miltään? Ei ainakaan yhtä hyvältä.

Kun elämä riepottaa meitä ikävistä asioista seuraaviin, voimme vaipua todella syvälle synkkyyteen. Mutta mitä syvemmältä kampeamme, sitä kirkkaammin aurinko paistaa ylhäällä. Voi kunpa muistaisimme, miten kauniisti se paistaa silloinkin, kun olemme kuoppamme pohjalla ja vajoamme yhä syvemmälle.

Aina ankeammat ajat eivät ole pilkkopimeitä. Ne voivat olla harmaita arkipäiviä tai tylsiä ajanjaksoja. Nuo harmaammat pilviset päivät ovat tärkeitä, sillä ne muistuttavat meitä siitä, kuinka kaunis auringonpaiste onkaan.

Onneksi on myös harmaita päiviä. Onneksi aina ei ole juhlaa.