Rakas minä, oltaisiinko ystäviä?

Ensimmäinen konkreettinen ohjeeni tielläsi itsesi rakastamiseen voi olla jo entuudestaan tuttu. Se on nimittäin yksi eniten kohtaamistani neuvoista, eikä ihme, sillä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella toimiva.

Puhu itsellesi, kuin parhaalle ystävällesi. Jos ystäväsi olisi epäonnistunut jossakin, lähtisitkö haukkumaan tätä entistä enemmän? Kyselisitkö, miten hän nyt tämänkin mokasi? Tai kun ulos lähtiessänne hän ei löytäisi sopivia vaatteita, alkaisitko voivottelemaan, että oletkin niin ruma ettei mikään näytä hyvältä?

Entä jos kyse olisi kämppiksestäsi. Lähtisitkö heti tavattuanne arvostelemaan jokaista asiaa, mitä hän tekee, vai koittaisitko luoda sopuisan elinympäristön? Eikö ole paljon mukavampaa asua ihmisen kanssa, jos tämän kanssa on hyvissä väleissä?

Miksi siis toimisit toisin itsesi kohdalla? Mitä saavutat haukkumalla ihmistä, josta et pääse hetkeksikään eroon?

Sinulla on itsessäsi ystävä, joka ymmärtää sinun oikkusi ja huonoimmatkin päiväsi. Ystävä, joka on aina kanssasi samaa mieltä ja jolla on sama huumorintaju. Mitä jos katsoisit ihan fyysisesti peiliin ja ottaisit ensimmäisen askeleen kohti ystävyyttä?

Et varmasti ystävystyisi entisen koulukiusaajasi kanssa yhdellä anteeksipyynnöllä, vaan vanhojen haavojen pitäisi antaa parantua pikkuhiljaa. Samoin myös ystävyys itsesi kanssa vaatii aikaa. Anteeksipyyntö on kuitenkin hyvä ensimmäinen askel.

Olen itse käynyt ystävystymisprosessia läpi jo monta vuotta ja minullakin on vielä muutama asia, joiden osalta en ole hyvä ystävä itselleni. On kuitenkin hienoa hetkittäin huomata, että minä itse seison takanani valmiina ottamaan kiinni jos horjahdan, tai sysäämään eteenpäin kun olen epävarma.

Kun opit puhumaan itsellesi kauniimmin, opit myös tunnistamaan, koska kritiikki on pelkkää haukkua. Et myöskään välttämättä tarvitse sitä täydellistä takaisin näpäytystä, sillä rinnallasi on ystävä, joka sanoo ne sanat, jotka itse sanoisit ystävällesi siinä tilanteessa. “Älä välitä tosta, sillä nyt on vaa jokin ongelma”.

Parhaiten itse olen huomannut ystävyyden silloin, kun vaikeiden aikojen jälkeen koko maailmani on romahtanut ja hetken päästä huomaan katsovani peiliin ja toteavani, ettei minua kohdella näin, että ansaitsen parempaa. Kun joku loukkaa minua ja huomaan vihastuvani samalla tavalla, kuin vihastuisin jonkun loukatessa ystävääni.