Maailmanpyörässä

Ensimmäinen konkreettinen ohjeeni tielläsi itsesi rakastamiseen voi olla jo entuudestaan tuttu. Se on nimittäin yksi eniten kohtaamistani neuvoista, eikä ihme, sillä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella toimiva. Puhu itsellesi, kuin parhaalle ystävällesi. Jos ystäväsi olisi epäonnistunut jossakin, lähtisitkö haukkumaan tätä entistä enemmän? Kyselisitkö, miten hän nyt tämänkin mokasi? Tai kun ulos lähtiessänne hän ei löytäisi sopivia vaatteita, alkaisitko voivottelemaan, että oletkin niin ruma ettei mikään näytä hyvältä? Entä jos kyse olisi kämppiksestäsi. Lähtisitkö heti tavattuanne arvostelemaan jokaista asiaa, mitä hän tekee, vai koittaisitko luoda sopuisan elinympäristön? Eikö ole paljon mukavampaa asua ihmisen kanssa, jos tämän kanssa on hyvissä väleissä? Miksi siis toimisit toisin itsesi kohdalla? Mitä saavutat haukkumalla ihmistä, josta et pääse hetkeksikään eroon? Sinulla on itsessäsi ystävä, joka ymmärtää sinun oikkusi ja huonoimmatkin päiväsi...

Menneisyyden haamut Suurin ja ehkä ainoa ero avoliiton päättymisen ja seurustelun päättymisen välillä on yhteisen arjen ja kodin katoaminen. Usein eron jälkeen kumpikin koittaa löytää uuden kodin, sillä vanhaan kotiin jääminen voi repiä haavoja auki vain uudelleen ja uudelleen. Joten voiko vaikean eron jälkeen vanhasta yhteisestä kodista edes saada omaansa? Kun itse jouduin yllättävään erotilanteeseen keväällä, ei uuden kodin löytäminen oikeastaan ollut edes vaihtoehto. Hain samalla opiskelemaan toiseen kaupunkiin, joten opiskelupaikan osuessa kohdalle olisin joutunut kuitenkin muuttamaan uudelleen. Muuttaminen kuitenkin on todella työläs prosessi. Niinpä minun piti keksiä, miten yhteisestä kodista tulee minun kotini. Ensimmäisenä lähdin muuttamaan vanhan pelihuoneemme sisustusta niin, että siitä tulisi työhuoneeni. Samalla myös olohuone muuttui hieman ja lopulta parveke koki kunnon muodonmuutoksen. Kului muutama kuukausi ja aloin pitää kodistani jälleen, suhteen haamut t...