Maailmanpyörässä

Olen syntyperäinen Jaalalainen, mutta siirryin toiselle luokalle kouluun naapurikunnan puolelle. Suuren osan lapsuudessani vietin siis asuinpaikastani huolimatta Iitissä. Varhaisteininä Jaalasta tuli kuitenkin osa Kouvolaa, joten periaatteessa olen asunut Kouvolassa jo lapsena. Peruskoulun jälkeen suuntasin Hollolaan, jossa elelin hauskaa asuntolaelämää kaksi vuotta, kunnes koulumme siirtyi Lahteen, jossa asuin abi vuoteni. Tämän pienen kiertomatkan jälkeen kesän 2015 lopulla matkani taittui takaisin Kouvolaan aloittaessani opintoni silloisessa KyAMK:ssa (nykyään XAMK). Käytännössä en koskaan asunut Kouvolassa, vaikka Jaala onkin osa sitä nykyään. Lapsuuden kotini on kuitenkin kymmeniä kilometrejä itse kaupungista keskellä metsää. Kouvola oli minulle aina se mummola, sillä isäni äiti asui täällä koko ikäni. Vietin siis paljon aikaa kaupungissa kyläilemässä. Muutin ensin Kuusankoskelle lähelle Kymintehtaan koulua. Sain asustella onnellisena metsän keskellä rauhallisessa kaksi...

Tämä kevät on ollut vaikea, mutta samalla se on tuonut paljon hyvää. Viimeisen viikon olen kuitenkin miettinyt, että koska stressi alkaa käydä ylivoimaiseksi? Koska iskee se hetki, kun lamaantumiseltaan ei saa mitään aikaiseksi ja tuhoisat ajatukset hiipivät mieleen. Ja miten sen estää? Tunnen itseni paremmin kuin kukaan muu ja vaikken noihin kysymyksiin vastausta tiedä, niin tunnen olevani kielekkeen reunalla. Eroten aiemmista vastaavista ajanjaksoista, olen nyt kuitenkin niin paljon vahvempi. Se on hämäävä olotila, sillä kiivettyään pitkän matkan on vaikeampi hahmottaa missä kohtaa ote lipsahtaa. Se minä, jonka ennen tunsin, olisi jo pudonnut. Tämä kevät on koetellut mielenlujuutta oikein huolella. Elämä on muutoksessa, jossa pian on aika sulkea edeltävä osa ja aloittaa uusi kirja luvusta 1. Samalla pehvassa polttelee pelko siitä, miten talous kestää seuraavan kuukauden, kun säästöt hupenevat. Muutos taas on tuonut mukanaan valtavasti opintojen suorittamiseen liittyviä paineit...