2019 Vuosi jona löysin onnen
Kirjoitin tammikuussa 2019 siitä, miten pyrin alkavan vuoden aikana panostamaan siihen, että voin olla aidosti onnellinen. Se oli lupaus, jota toistelin itselleni jo aiemmin vuodesta toiseen vähän liian pitkään. Toive, johon uskoin, vaikka se tuntui välillä saavuttamattomalta.
Vuonna 2020 en mieti, miten voisin olla onnellinen. Minä tein kaikkeni ja vuosien vaikeuksien jälkeen voin vihdoin vaihtaa vuotta aidosti onnellisena.
2019 oli erikoinen vuosi. Se oli täynnä isoja saavutuksia, vaikeuksia ja tärkeitä oivalluksia. Vuoden aikana ehdin valmistua, saada pohjan talohaaveilleni ja paneutua uraunelmiini. Sain vuodelle 2020 perustan, jossa suurin kysymys on, miten aikani riittää.
2019 ei ollut helppo vuosi. Opintojen päättäminen tuntui välillä mahdottomalta urakalta ja jouduin kohtaamaan asioita, joita pakoilin. Minun piti myös ottaa etäisyyttä ihmisiin, joiden seuraa todella kaipasin.
Mutta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain syksyllä herätä siihen todellisuuteen, että olen ihan aidosti onnellinen. Se tunne oli aivan käsittämätön.
Joulukuussa uskaltauduin pitkästä aikaa opiskelijabileisiin. Ensimmäistä kertaa sitten valmistumiseni.
Minua pelotti ihan todella. Ajattelin, että olin ollut niin kauan poissa ja jättäytynyt pois liian yllättäen. Ajattelin, etteivät muut välitä tai, että minua ei tahdota nähdä. Nuo bileet olivat yhdet parhaista, joissa olen opiskeluaikanani ollut.
Tuona yönä ymmärsin paljon paremmin sitä, mitä opiskeluaikanani tapahtui. Tai kuka olin, kun en tunnistanut itseäni aiemmin.
Syksy 2019 oli pitkä. Neljässä kuukaudessa pistin uusiksi prioriteettini ja lakkasin esittämästä jotakuta muuta. Päätin vihdoin uskaltaa hypätä tavoittelemaan unelmiani pakoiltuani niitä 4 vuotta tradenomi-opinnoissa.
Sain elämääni paljon uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Vietin todella paljon aikaa perheeni kanssa ja sain osa-aikatyön ja keväälle koulupaikan polkuopinnoista.
Nyt suunnittelen tulevaa vuotta miettien työkuvioitani ja projektejani. Voin vihdoin keskittyä konkreettisiin tavoitteisiini, sillä pääni pysyy kasassa ja onnen tunne ei ole enää jokin mystinen voima, jota joudun etsimään kissojen ja koirien kanssa.
Vuodenvaihteessa kirjoitin post-it lapulle “Selviänkö vuoteen 2019 ja jos selviän, niin tuleeko kaikesta helpompaa?”. Toisella lapulla lukee “Mitä jos mun elämäni on vain paketti epäonnea?”. En raaski heittää noita lappuja pois, sillä ne muistuttavat siitä mistä selvisin.
Selvisin vuoteen 2019 ja kaikki muuttui kuin taianomaisesti helpommaksi. Tai no, suurella työllä, mutta kuitenkin. En edes muista montako vuotta se vei, mutta lopulta onnistuin.
Vuonna 2020 panostan urahaaveisiini, teen ahkerasti töitä ja koitan suoriutua opinnoistani kunnialla päästäkseni tutkinto-opiskelijaksi. Blogin osalta hiljennän julkaisutahtiani reilusti ja otan tämän ylipäätään vähän rennommin.
Tahdon käydä muutamissa opiskelijabileissä ja päästä takaisin opiskelijatoimintaan. Tahdon nauttia elämästäni, mutta tehdä töitä unelmieni eteen enemmän kuin koskaan. Ja jos aika riittää ja elämä vie siihen suuntaan, niin ei ihastuminenkaan olisi hullumpaa.
Mitä sinä toivot vuodelta 2020?
Vuonna 2020 en mieti, miten voisin olla onnellinen. Minä tein kaikkeni ja vuosien vaikeuksien jälkeen voin vihdoin vaihtaa vuotta aidosti onnellisena.
2019 oli erikoinen vuosi. Se oli täynnä isoja saavutuksia, vaikeuksia ja tärkeitä oivalluksia. Vuoden aikana ehdin valmistua, saada pohjan talohaaveilleni ja paneutua uraunelmiini. Sain vuodelle 2020 perustan, jossa suurin kysymys on, miten aikani riittää.
2019 ei ollut helppo vuosi. Opintojen päättäminen tuntui välillä mahdottomalta urakalta ja jouduin kohtaamaan asioita, joita pakoilin. Minun piti myös ottaa etäisyyttä ihmisiin, joiden seuraa todella kaipasin.
Mutta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain syksyllä herätä siihen todellisuuteen, että olen ihan aidosti onnellinen. Se tunne oli aivan käsittämätön.
Joulukuussa uskaltauduin pitkästä aikaa opiskelijabileisiin. Ensimmäistä kertaa sitten valmistumiseni.
Minua pelotti ihan todella. Ajattelin, että olin ollut niin kauan poissa ja jättäytynyt pois liian yllättäen. Ajattelin, etteivät muut välitä tai, että minua ei tahdota nähdä. Nuo bileet olivat yhdet parhaista, joissa olen opiskeluaikanani ollut.
Tuona yönä ymmärsin paljon paremmin sitä, mitä opiskeluaikanani tapahtui. Tai kuka olin, kun en tunnistanut itseäni aiemmin.
Syksy 2019 oli pitkä. Neljässä kuukaudessa pistin uusiksi prioriteettini ja lakkasin esittämästä jotakuta muuta. Päätin vihdoin uskaltaa hypätä tavoittelemaan unelmiani pakoiltuani niitä 4 vuotta tradenomi-opinnoissa.
Sain elämääni paljon uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Vietin todella paljon aikaa perheeni kanssa ja sain osa-aikatyön ja keväälle koulupaikan polkuopinnoista.
Nyt suunnittelen tulevaa vuotta miettien työkuvioitani ja projektejani. Voin vihdoin keskittyä konkreettisiin tavoitteisiini, sillä pääni pysyy kasassa ja onnen tunne ei ole enää jokin mystinen voima, jota joudun etsimään kissojen ja koirien kanssa.
Vuodenvaihteessa kirjoitin post-it lapulle “Selviänkö vuoteen 2019 ja jos selviän, niin tuleeko kaikesta helpompaa?”. Toisella lapulla lukee “Mitä jos mun elämäni on vain paketti epäonnea?”. En raaski heittää noita lappuja pois, sillä ne muistuttavat siitä mistä selvisin.
Selvisin vuoteen 2019 ja kaikki muuttui kuin taianomaisesti helpommaksi. Tai no, suurella työllä, mutta kuitenkin. En edes muista montako vuotta se vei, mutta lopulta onnistuin.
Vuonna 2020 panostan urahaaveisiini, teen ahkerasti töitä ja koitan suoriutua opinnoistani kunnialla päästäkseni tutkinto-opiskelijaksi. Blogin osalta hiljennän julkaisutahtiani reilusti ja otan tämän ylipäätään vähän rennommin.
Tahdon käydä muutamissa opiskelijabileissä ja päästä takaisin opiskelijatoimintaan. Tahdon nauttia elämästäni, mutta tehdä töitä unelmieni eteen enemmän kuin koskaan. Ja jos aika riittää ja elämä vie siihen suuntaan, niin ei ihastuminenkaan olisi hullumpaa.
Mitä sinä toivot vuodelta 2020?
Kommentit
Lähetä kommentti