Maailmanpyörässä

Minä olen viherpeukalon vastakohta. Vaikka kuinka hyvin seuraisin ohjeita, en vain meinaa millään pärjätä kasvien kanssa. Olen siis se tyyppi, joka saa kaktuksenkin kuolemaan. Mutta kaikesta huolimatta rakastan huonekasveja. Kesällä 2018 hankin kolme uutta huonekasvia, joista yksi on edelleen reippaana voimissaan. Tuo yksi on todennäköisesti viirivehka. Totuushan on siis se, etten todellakaan muista kaikkien kasvieni lajikkeita, joten olen aika pitkälti googlen varassa niistä puhuessani. Viirivehka on osoittautunut täydelliseksi kasviksi minulle. Se on jo kerran käynyt kuoleman rajalla, mutta selvinnyt nuukahtamisestaan voittajan elkein. Viime kesänä ehdin siirtää sen jo uuteen suurempaan ruukkuunkin. Ensimmäinen selvinnyt viherkasvini osoitti minulle, että jopa minun olemattomalla viherpeukalollani on mahdollista selvitä huonekasvien kanssa. Yksi kolmesta oli ensimmäiselle kierrokselle ihan hyväksyttävä tulos. Viime keväänä äitienpäivän kukkakauppareissulla kohtasin toisen

Viimeaikoina konmaritus ja minimalistisuus on ollut todella suosittuja. Minäkin koitan pikkuhiljaa karsia tavaran määrää, mutta jostain syystä minulla on vain liikaa kaikkea, mistä en tahdo tai voi luopua. Mietin pitkään, että mikä siinä on, kun en kykene minimalistisuuteen. Lopulta aloin miettimään tarkemmin, mitä kaikkea omistan. Maalaustarvikkeet, piirustustarvikkeet, ompelu- ja askartelujutut… Niin, minähän teen kotona paljon niin monenlaista, joten tietenkin tavaran paljouskin on ihan erilainen kuin jollakulla, joka matkustaa tai hankkii elämyksiä. Se ymmärrys, ettei minun tarvitse olla minimalisti, auttoi hyväksymään tavaran paljouden ja keskittymään sen säilytysratkaisuihin karsimisen sijaan. Tai karsin toki samalla, mutten yrittäen minimoida kaikkea. Olohuoneessani oli paljon tilaa, mutta vähän hyllyjä. Olin jo tovin haaveillut Fjällbo -hyllystä, jollaiseen päätin kesällä vihdoinkin satsata. Äitini innostui ostamaan minulle toisen sellaisen valmistujaislahja