Seitsemän vuotta opiskelijabudjetilla

Opiskelijabudjetti on hyvä termi kuvaamaan todella tiukalla budjetilla elämistä, sillä tukiviidakossa lainaa välttelevä opiskelija on heikoilla. Tässä juttusarjassa jaan siis säästövinkkejäni, joita olen kerryttänyt nyt noin 7 vuotta.


Ollessani 16 vuotias muutin ammattikoulun asuntolaan. Vaikka vanhempani rahoittivatkin elämäni, oli minulla silti selkeä summa rahaa käytettävissäni ruokaan ja muihin elämän menoihin. Lisää rahaa pyysin toisinaan erikoistilanteisiin, kuten päästäkseni johonkin tapahtumaan.

Täysin omilleni päädyin kuitenkin vasta 19 vuotiaana valmistuttuani ollen hetken työttömänä. Työttömyyteni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä sain kaverini kautta tiedon mahdollisesta kesätyöstä ja sen jälkeen yhteishaun tulokset johtivat takaisin opiskelijaelämään. Ensimmäisen puoli vuotta välttelin lainaa elämällä säästöilläni, jotka sisälsivät kesätöistä jääneet rahat, sekä valmistujaislahjarahojani.

Opintotukeni asumistukineen ei kuitenkaan kattanut vuokraanikaan kokonaan, joten jouduin kevään puolella turvautumaan lainaan. Toisaalta menin myös käyttämään pari sataa päästäkseni laskettelumatkalle. Olen kuitenkin aina laittanut lainarahani mieluummin johonkin pysyvämpään muistoon tai esineeseen nuudelipaketin sijaan, joten matkan lisäksi olen niillä hankkinut esimerkiksi huonekaluja ja nykyisen pöytäkoneeni.


Töitä en ole opintojeni ohella tehnyt kahdesta syystä: opiskelija-aktiivina minulla ei ole jäänyt aikaa niille ja silloin, kun töitä olen hakenut ei niitä ole löytynyt. Tällä olen kuitenkin välttänyt hyvin ylimääräisen tukien kanssa säätämisen, sillä opiskelija ei myöskään kauheasti saa tienata ilman muutosta tukiin. Ja olen pärjännyt ihan hyvin näinkin.

Viime syksyn elin jälleen kesätyösäästöilläni saaden tukia hieman alle sen, mitä minulla menee vuokrani maksamiseen. Voisin asua kyllä halvemminkin, mutta paljon kotona aikaa viettävänä nautin tilavasta asunnosta hyvällä sijainnilla ja karsin mieluummin muista kuluistani.

Ensimmäinen sääntö tiukkaan talouteen onkin kulujen priorisointi. On tärkeä tietää mihin tahtoo rahansa laittaa ja panostaa niihin asioihin. Tällä hetkellä priorisoin monipuolista ruokavaliota ja keskityn säästämään muissa asioissa. Ja tietenkin ruokaa ostaessani valitsen edullisimman vaihtoehdon, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.


Olen mielestäni osannut hallita talouttani aika lahjakkaasti selviten todella pienellä rahalla. Ollessani ihan taapero olimme välillä vanhempieni kanssa heikommassa talousasemassa, jonka vuoksi elin vuosia kuvitellen, että olemme köyhiä vaikkemme oikeasti olleet.

Tästä esimerkkinä on, kun kerran kävimme Ateneumin kahvilassa ja näin hienon leivoksen jonka tahdoin. Äitini oli valmis sen minulle ostamaan, mutta ahdistuksissani parahdin kuuluvasti, ettei meillä ole varaa. Hieman kiusallista, sillä huudahdukseni sai muun joukon huomaamaan tilanteen, mutta ahdistuneena pikkutyttönä en osannut toimia vielä kauhean fiksusti.

Me emme saaneet lapsena viikkorahaa, vaan kuukausirahan, joka oli summana isompi. Tuo raha piti saada riittämään kaikkeen, mitä kuukauden aikana halusi ostella, joten meidän piti osata säästää sitä. Välillä säästin enemmän voidakseni ostaa jotakin hieman isompaa. Opin sen kautta priorisoimaan hankintani ja säästämään.


Olen päässyt viimeisen parin vuoden aikana eroon liiasta pihiydestä exäni ansiosta. Hän oli vastakohtani rahan kanssa ja ajan kuluessa minustakin tuli joustavampi. Nyt koitan kuitenkin rajoittaa taas hieman, sillä eron jälkeen ajauduin shoppailu-kierteeseen hetkellisesti.

Minun elämäntapani on se, että minulla on aina rahaa, mutta samalla ei koskaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tililläni istuu melkein kaksi tonnia rahaa säästössä, en elä sen mukaisesti. Tiedostan, että tuon summan pitää riittää monen kuukauden kuluihin, joten todellisuudessa käytössäni on ehkä pari sataa euroa, kuukaudesta riippuen.

Hetkittäin joudun toki tilanteeseen, jossa minulla ei oikeasti ole rahaa, mutta yleensä selviän siitä nopeasti takaisin vakaampaan talouteen. Mutta jos eläisin aina sen mukaisesti kuinka paljon tililläni sillä hetkellä istuu, en pärjäisi kuukaudesta toiseen oikein mitenkään.

Seuraava osa ⏩

Kommentit

Joko olet lukenut nämä?

Ulkopuolisuuden tunnelukko

Johdanto tunnelukkoihin

Koko on vain numero