Opiskelijakämppäni Kouvolassa

Olen syntyperäinen Jaalalainen, mutta siirryin toiselle luokalle kouluun naapurikunnan puolelle. Suuren osan lapsuudessani vietin siis asuinpaikastani huolimatta Iitissä. Varhaisteininä Jaalasta tuli kuitenkin osa Kouvolaa, joten periaatteessa olen asunut Kouvolassa jo lapsena.

Peruskoulun jälkeen suuntasin Hollolaan, jossa elelin hauskaa asuntolaelämää kaksi vuotta, kunnes koulumme siirtyi Lahteen, jossa asuin abi vuoteni. Tämän pienen kiertomatkan jälkeen kesän 2015 lopulla matkani taittui takaisin Kouvolaan aloittaessani opintoni silloisessa KyAMK:ssa (nykyään XAMK).


Käytännössä en koskaan asunut Kouvolassa, vaikka Jaala onkin osa sitä nykyään. Lapsuuden kotini on kuitenkin kymmeniä kilometrejä itse kaupungista keskellä metsää. Kouvola oli minulle aina se mummola, sillä isäni äiti asui täällä koko ikäni. Vietin siis paljon aikaa kaupungissa kyläilemässä.

Muutin ensin Kuusankoskelle lähelle Kymintehtaan koulua. Sain asustella onnellisena metsän keskellä rauhallisessa kaksiossa fuksivuoteni, ennen kuin elämä kuljetti parisuhteen myötä minut Kouvolan alueen puolelle.

Tuo ensimmäinen kotini Kouvolassa oli lähes täydellinen. Kauppakeskus Veturi oli koulumatkan varrella ja itse matka taittui lumettomina aikoina hyvin pyörällä. Talvella bussi kulki ja heti kotipihaltani lähti mukava pieni metsäpolku. Tuo samainen metsä näkyi parvekkeeltani.

Kuusankoskella ainoa heikkous oli se, että opiskelijabileisiin osallistuessani jouduin joko lähtemään melkein heti tai maksamaan itseni kipeäksi taksista. Toisaalta se oli myös hyvä tekosyy päästä sen luokan kiinnostavimman tyypin luokse yökylään.


Kuusaalta muutin yhteen silloisen poikaystäväni kanssa rauhalliseen lähiöön, jossa lähikauppamme oli tien toisella puolella. Tuosta kodista minulla on ristiriitainen olo, sillä siihen liittyi yhtä aikaa paljon hyvää ja paljon pahaa.

Asunto oli hieman pienempi kuin edeltävä kaksioni, joka oli yksin minun valtakuntani. Se jo itsessään teki siitä jossain määrin ahdistavamman. Toinen ongelma oli pienen pieni keittokomero, johon koitin totutella saatuani nauttia erillisestä keittiöstä vuoden päivät.

Tuo koti oli kuitenkin todella söpö ja se oli paikka, johon liittyy paljon muistoja. Ennen kuin muutimme asuntoon, kävimme katsomassa sitä ulkopuolelta vappupäivänä 2016, jolloin ihastuin alueeseen tarpeeksi hyväksyäkseni itse asunnon pienuuden.


Vuoden 2017 alussa alkoi käydä selväksi, ettei pieni söpö kämppämme millään riittänyt. Niinpä aloimme katselemaan alustavasti jotakin vähän isompaa. Tuolloin vanhempani toivat pöydälle uuden ehdotuksen, sillä äitini tahtoi vihdoin toteuttaa unelmaansa kaupunki asunnosta.

Kevät 2017 meni vuokra asuntojen näyttöjen sijaan myytävien asuntojen näytöissä. Asunnon piti olla sellainen, että vanhempani voisivat siihen siirtyä asumaan, jos maalla asuminen kävisi liian raskaaksi. Samalla myös meidän mielipiteemme otettiin huomioon ensimmäisinä vuokralaisina.

Päädyimme lopulta kolmioon keskustassa täydellisellä sijainnilla. Asuntoon, jossa kaikki oli kohdallaan. Tai no kaikki paitsi kylpyhuone, johon teimme pienen pinta ehostuksen maalailemalla ja vaihtamalla kalusteet. Sijainti helpotti elämää ja tila teki siitä viihtyisämpää, mutta parisuhdetta se ei pelastanut. Niinpä keväällä 2018 kahdelle ihmiselle sopiva kolmio jäi yhden ihmisen lukkopesäksi. Nyt vuotta myöhemmin rakastan samaista kotia suunnattomasti, kiitos onnistuneen kotiprojektini.


Moni varmaan joko kiroaa sitä, että elelen vanhempieni kustannuksella tai aidosti ihmettelee, miten yhdellä opiskelijalla on varaa kolmioon. Asuntoni on toki halvempi, kuin se olisi joltain muulta vuokrattuna, mutta se on silti selvästi kalliimpi kuin ihanainen kaksioni Kuusankoskella oli. Eikä minulla varaa olisi tässä asua pelkillä tuilla.

Opiskelijana menojaan joutuu todella priorisoimaan. Käytätkö opiskelijabileissä 50€, vai ostatko vähän monipuolisempaa ruokaa. Asuminen on ensimmäinen kohta, jossa tehdään merkittäviä valintoja. Asutko solussa edullisesti, yksin pienessä asunnossa, vai panostatko vaikkapa kaksioon? Kouvolassa tuo valinta on vara tehdä, sillä asuntojen hinnat ovat toistaiseksi pysyneet järkevinä.

Minä päätin panostaa asumiseeni sen verran, etteivät tuet kata vuokraani kokonaan. Kovalla säästämisellä ja rahan käytön suunnittelulla olen silti onnistunut pitämään elintasoni. Priorisoin samalla pois monista pienemmistä hankinnoista ja matkailusta, mutta tein sen elääkseni oman näköistäni elämää.

Tämä juttu on kirjoitettu osana opintojani Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Kommentit

Joko olet lukenut nämä?

Ulkopuolisuuden tunnelukko

Johdanto tunnelukkoihin

Koko on vain numero